Elokuussa, Rock Summerin aikaan, osuin sattumalta aivan Raatihuoneen torin vieressä toimineeseen Gunsti Salon -galleriaan, joka keskittyi silloin vahvassa iskussa olleen pilapiirroskulttuurin esittelyyn: Hillar Mets, Heiki Ernits, Priit Pärn, Aarne Vasar...

Aarnen työt tekivät voimakkaimman vaikutuksen. Meidät esiteltiin. Tajusin heti, että kyseessä oli maailmanluokan lahjakkuus. Aarnella oli aivan oma maailmansa, Salvador Dali - Led Zeppelin -vaikutteinen surrealistinen erotica/huumori -tyylinsä.

Kiinnostuin Aarnen kuvien kustantamisesta postikorttisarjana Suomessa. Kuviota hierottiin koko syksy.

Tilanne kärjistyi eräässä vaiheessa ilmiantoihin, ruumiintarkastuksiin Tallinnan satamassa, originaalien takavarikointiin viranomaisten taholta jne. Tuli riitaa rahasta. Ei Aarnen kanssa tietenkään, vaan kulttuuribyrokraattien, jotka halusivat apajille. Sinänsä ikimuistettavia kokemuksia. Nuorelle miehelle yksin maailmalla.

Mutta Suuri ja Mahtava Neuvostoliitto vuoti siinä vaiheessa jo kuin seula. Itse en saanut lopulta originaaleja pois Eestistä. Kyse oli Kalju K. -nimisen kulttuuribyrokraatin kostosta, kun hänen taloudellisiin vaatimuksiinsa ei suostuttu. Miehellä oli syöpä ja muutama kuukausi elinaikaa, mutta jaksoi vielä vääntää...

Jo seuraavalla viikolla Ms Georg Otsista astui Olympiaterminaaliin henkilö, joka ojensi minulle originaalit kirjekuoressa... Se siitä Neuvostoliiton rajavalvonnasta loppusyksyllä 1988. Kortit painettiin paksulle kartongille Suomessa keväällä 1989.

Muutamia vuosia sarja (ensimmäiset 8 mallia) myikin ihan kohtuullisesti. Lisäksi eräs keräilijä osti originaalit, joten projekti oli "kotona" jo noin kymmenen vuotta sitten.

Kortteja oli myynnissä mm. Helsingin keskustassa sijaitsevassa yhdessä maailman suurimmista kirjakaupoista, jonne sitä pari kertaa kuussa saattoi täydentääkin. Se lysti loppui kuitenkin siihen, että silloinen naisjohtaja äkkäsi sarjan ja määräsi sen poistettavaksi "naisen arvoa loukkaavana". Niinpä niin... Ja saman kirjakaupan yläkerrassa valokuvakirjaosastolla oli jo tuolloin tarjolla monin verroin "kovempaa kamaa". Poikakalentereista puhumattakaan. Ja kuka vähääkään osaa kuvia lukea, huomaa kyllä heti, että Aarnen maailmassa nainen vetää aina pitemmän korren.

Aarne Vasarin figuurit ovat mukavan pulskia - tässä ei ainakaan olla luomassa mitään sairaalloisen hoikkaa naisihannetta. Vuosien saatossa paras palaute onkin tullut juuri naisilta. Ja lisäksi mm. Erotica -keräilijöiltä.

Viime vuosina näiden postikorttien myynti on rajoittunut lähinnä muutamille kesäfestareille.

Aarnen kuvat ovat - kestävän taiteen tavoin - ajattomia. Liian varhaisen poismenon kokenut Aarne Vasar oli omalaatuinen, traaginen persoona, ja ystäväni. Aarnen kuvilla on annettavaa vielä uusille sukupolvillekin.