Harvinaisen mukaansatempaavasti alkaa tämä raina: Vedenalaiskuvia uivasta kyhmyjoutsenesta! Nautinnollista nähdä kyhmäriä tuosta perspektiivistä. Huvittavaa räpylöintiä. Kyhmyjoutsenhan on yleistynyt Suomessa niin, että niitä lasketaan jo olevan noin 8000 paria. Epäilemättä luontomme tulokas on tullut jäädäkseen, ja yllättävän uuden näkövinkkelin tuohon monien jopa karsastamaan lintuun antaa tämä David Mackenzien ohjaama leffa. Tästä lähtien tulee katseltua kyhmäreitä uusin silmin, kun on nähnyt niiden vedenalaisenkin puolen...

Mistään luontodokkarista ei tosin kylläkään ole kyse. "Nuori Adam" on eroottissävyinen jännityselokuva nuoren kirjailijanalun elämästä hanttimiehenä jokilaivalla 40-luvun lopun Scotlannissa. Eräästä onnettomuudesta, ja mihin se johtaa.

Leffa perustuu Alexander Trocchin kirjaan. Trocchi kuulostaa mielenkiintoiselta persoonalta: Muutti Skotlannista Pariisiin ja New Yorkiin, hengaili existentialistien ja beatnikkien kanssa, toimi kuulemma parittajana, palasi himaan karrelle palaneena nistinä... Kaikki tämä paistaa läpi elokuvan ilmapiiristä.

Oivallista ajankuvaa, monelta osin vankkaa näyttelijäntyötä, toimiva käsis, laadukasta kuvausta...

Kuvauksen herkkupaloista jäi mieleen myös lähis palavasta röökistä eräässä köyrimiskohtauksessa hämärällä kujalla... Tiukkaa, tiukkaa!

Panokohtauksia pätkään onkin saatu sisällytettyä vähintäinkin sen minkä lääkäri määrää. Hässimispaikoista mainittakoon edellämainitun kujan ohella mm. keikkuva soutuvene hyisellä talvisella järvellä ja yksi SM -sessio lattialla kirjaimellisesti kaikilla mausteilla - tai ainakin kastikkeilla. No joo, ryydittäväthän tuollaiset toki elokuvaa, mutta samalla ne ovat epäuskottavia ja ikäänkuin stoorin ympättyjä vain koska ehkä ohjaajan tai jonkun muun mielestä ne "näyttävät hyviltä". Myyviltä. Hoh-hoijaa...

Antisankarinamme toljottaa leffan läpi vanha tuttu yhden ilmeen Ewan McGregor. Naispääosanesittäjän Tilda Swintonin rekisteri sensijaan on huomattavasti laveampi. Todella fotogeeniset kasvot hänellä. Hän onnistuu pienillä nyansseilla kasvoillaan kertomaan niin paljon...

Seksiä tähän eräänlaiseen trilleriin on todellakin ympätty runsaasti. Jopa niin runsaasti, että katsojalle herää kysymys, olivatko naiset tosiaankin sodanjälkeisessä Skotlannissa kaikki noin kauniita ja antavaisia? Eivätpä tietenkään, tämähän on vain elokuvaa, siis "Elämää Suurempaa". Arki oli varmaan sielläkin ihan toista.

Musana skotlantilaissyntyisen David "Talking Heads" Byrnen tuotantoa. Toimii välillä oikein hyvin eräänlaisena äänimaisemana taustalla, välillä taas hermoja raastavaa jousisoitinten vingutusta.

Loppu sinänsä on tavallaan sympaattinen. Antisankarimme kohtaa elämässä mahdottoman tilanteen. Hän joutuu todistamaan syntymässä olevaa oikeusmurhaa voimatta oikein tehdä muuta kuin toimittaa viranomaisille nimettömän kirjeen siitä miten kaikki oikeasti tapahtui. Ei niin, että nimettömällä viestillä oikeudessa mitään merkitystä olisi.

Sitten ei voi kuin heittää merimiessäkin olalle ja jatkaa matkaa...Näinhän se usein menee.

Ehdottomasti siitä fiksuimmasta päästä Helsingin kaupallisessa leffatarjonnassa.

Mistä muuten tietää, että kyse on "taide-leffasta"? No, ainakin siitä, että (Kino Engelin) vähälukuinen yleisö jää syvän hartauden vallitessa minuuteiksi paikoilleen tuijottamaan lopputekstejä. Ikäänkuin tässä olisi ollut kyse jostakin syvemmästäkin "taiteesta", vaikka kyseessähän oli vain elokuva. Kohtalaisen hyvä sellainen, mutta kuitenkin vain leffa leffojen joukossa. Ei sen enempää. Mutta ei sen vähempääkään.

(LOKAKUU 2004)