ARVOSTELUSSA ELOKUVA CLOSER - IHOLLA             Seksistä on kyse veteraaniohjaaja Mike Nicholsin uutuudessa Closer - Iholla. Toden totta, Mike Nichols on yhä vauhdissa. Hänen pitkästä urastaan päällimmäisenä muistuupi mieleen Miehuuskoe jostakin 60 -luvun lopulta. Iso hitti siihen aikaan, starring Dustin Hoffman. Johon rainaan legandaarinen duo Simon and Garfunkel loivat klassikkonsa "Mrs. Robinson". Hienoa, että Nichols yhä jaksaa, ja kykenee uusiutumaan ajan mukana. Ei pidä koskaan antaa periksi! Closer perustuu lontoolaisen Patrik Marberin Suomessakin esitettyyn näytelmään. Kirjailija itse on kertonut näytelmän pohjautuvan sille havainnolleen, että rehellistä ihmissuhdetta ei ole olemassakaan. Ilmeisesti oivallus on tullut hänelle vasta hiljattain, sellaisella "käännynnäisen vimmalla" Marber aiheen kimppuun käy. Ja totaalista sekoiluahan nämä modernit "parisuhteet" ovatkin. Kaikki juonivat ja pettävät minkä kerkiivät - ja koko ajan ollaan niin helvetin "rehellisiä". Ihmekös tuo, että siitä välillä menee pää pyörälle. Katsojaltakin. Isolla rytinällä tuli leffa Suomessa esitykseen. Levitys 11 kaupungissa, Helsingissäkin kahdessa salissa ja useissa näytöksissä. Isoja, kalliita mainoksia lehdissä. Kahden Oskarin ehdokas (sikäli kuin se nyt jotakin merkitsisi). Arki-iltana mukavaksi restauroidussa Bristolissa ei kyllä ole kuin tusinan verran katsojia, etupäässä tyttöporukoita, alta kolmekymppisiä. Hihitystä riittää. Mutta on selvää, että noilla katsojamäärillä tämä pätkä nopeasti feidautuu johonkin pikkusaliin. Voihan siitä silti tulla pitkä-ikäinen ohjelmistossa, kuten jostakin "Lost in Translationista" tuli, kun löysi oman pikkuteatterinsa ja kohdeyleisönsä. Ja käytännössä kaikki nais-skribentit kehuvat pätkää: Se on "viiltävän rehellinen", "oivaa ajankuvaa", "ajatuksia herättävä", "valtavan todellinen", "monitahoinen elokuva" jne. Elokuva seksistä, jossa ei näytetä seksiä, mutta puhutaan siitä sitäkin enemmän - siis elokuva niin kutsuttujen "älykkönaisten" mieleen. Tähdiksi on haalittu kovan tason filmitähtiä Julia Robertsista ja uudesta hahmosta Jude Lawsta alkaen. - Tätä Lawta näytetään muuten lehdistössä kutsuttavan "metro-seksuaaliksi", kuten Beckhamiakin - ennen olisi vain todettu: "Tyylikäs heppu!" Julia "Pretty Woman" Robertsia ei liene aikaisemmin nähty näin tasokkaassa produktiossa. Ihmetyttää, että hän ylipäätään on suostunut mukaan tähän paljon Hollywood -valtavirtaa moniulottuvaisempaan tuotantoon. "Intresting career move" - sanottaisiin Jenkkilässä. Robertsia nähdään nyt jopa kohtauksissa, joissa hän näyttää yksinkertaisesti rumalta - nähtävästi uransa tässä vaiheeessa hän ei enää välitä. Tai haluaa "syventää" näyttelijänprofiiliaan. Ehkäpä hilloa on klitsussa jo niin tarpeellisessa määrin, että voi ottaa jo vähän taiteellisia vapauksiakin... Toisaalta: Kun naisnäyttelijä vanhenee - "Maailman Kaunein Nainenkin" - alkavat roolitkin yleensä vähetä. Päinvastoin kuin meillä miehillä, Luomakunnan Kruunuilla. Charmikkuus vaan lisääntyy! Ajatellaanpa vaikka kotoisia Tapsa Rautavaaraamme ja Tauno Paloamme... Paranivat kuin hyvä viini vanhetessaan! Olemme "Closer" -filkassa tosiaankin nyt särmikkyyden äärirajoilla, mitä Sony/Columbia/Finnkino -tuotteisiin tulee. Tästä vielä hitunen eteenpäin, niin marginaali alkaa lähestyä. Näytelmäkirjailija Patrik Marberin dialogi on nasevaa, kuten Oxfordissa opiskelleelta ammattilaiselta voi odottaakin. Herkullinen on esimerkiksi kohtaus, jossa leffan miehistä toinen kännipäissään tilittää stripparille peep-show -privaatissa: "Miten olis vähän rehellisyyttä ja läheisyyttä, beibi! Mä rakastan sua!" Ja niin edelleen. Pitkään ja hartasti. Piruparka. Valvontakamerat päällä koko ajan, ja fyrkkaa palaa. Pimppiä saa katsoa muttei koskea. Onko säälittävämpää olemassa? Tähän strippari kiusoitellen: "Valehteleminen on parasta mitä nainen voi tehdä vaatteet päällä, mutta mä teen senkin mieluummin alasti!" Namukasta katsottavaa. Todellista Tähtien Sotaa, sukupuolten välistä taistelua. Elokuvahistorian klassikoksi jäävä vonkaus-kohtaus. Mutta nyt ei kinutakaan vain pillua, vaan Sielua ja Totuutta! Olemme perimmäisten kysymysten äärellä. Ja vastaavaa draamaa näytellään varmaankin ilta illan perään Härmänkin peep-show -mestoissa. Bointsit leffalle nimestä "Closer". Niin, lähemmäksi, lähemmäksi on päästävä, hintaan mihin hyvänsä. Ja kyllähän se maksaakin. Sillä kenelläpä terveellä miehellä ei jossakin elämänsä vaiheessa menisi pillu päähän. Toinen asia sitten on, tuleeko samalla pallo jalkaan. Monasti tulee - 18 vuoden maksuajalla, esimerkiksi. Mutta kun sille nyt kerta kaikkiaan ei mahda mitään, että meidät on tuomittu ilmeisesti ikuisesti pyörimään ylpeinä ja yksinäisinä omilla kiertoradoillamme. Ja kuitenkin on olemassa alituinen kaipuu ihon alle, toisen sukupuolen nahkoihin, josta Alkuräjähdys meidät varmaankin joskus irti repäisi. "Closer" on mainiota, paikoitellen kliinistä, tieteellisen tarkkaa analyysiä nykyaikaisen pariutumisriitin koko raadollisuudesta. Asiaan tietenkin kuuluu, että tollo-humanistit tuomitsevat pätkän "kyynisenä" ja "katkerana" - se on niin helppo veto. Leffaa katsoessa tulee väkisinkin mieleen, kuinka järjettömät mittasuhteet omaavat ongelmat niinkin yksinkertaisen asian kuin naimisen ympärille voidaankaan kehittää. Voi tätä vatvomisen määrää! Aivan rajatonta! Panee ajattelemaan, miten maaginen valta rahalla on. Kun mies ja nainen nyt kerta kaikkiaan ovat eri planeetoilta, Marsista ja Venuksesta, kotoisin. Kuinka kätevä asia onkaan keksintö nimeltä raha. Vaihdannan väline. Ei tarvii riidellä. Raha lahjoittaa Rauhan, ja sukupuolet pääsevät kuin pääsevätkin sopuun. Edes hetkeksi. Ilman mitään turhia ihmissuhde-lätinöitä. Vailla valehtelua, pettämistä ja nöyryytämistä. Suoraan asiaan. Ja sitten taas takaisin omiin oloihinsa. "When you come, you go!" Niin on hyvä. Sitäpaitsi irtonumerothan todellakin TULEE halvemmiksi. Se on puhdasta matikkaa. Ainaskin jos laskee omalle ajalleenkin ja energialleen jotakin. Eikä oo hankkinu kestotilausta pohjalle. Ja pitää irtonumeroiden hankkimisen hallinnassa. "Jos uskot rakkauteen ensi silmäyksellä, katselet jatkuvasti", kuuluu leffan mainosten slogan. Tarinan opetus? Himo on ikuista. Vain sen kohteet tuppaa vaihtelemaan. Tuliko uutisena? (HELMIKUU 2005)                                         Seuraava leffa >>