Elokuva-arvio: Päätalo |
 |
|||
|
Syksyn kotimaisen ensi-illan tyylilaji tehdään selväksi heti alkumetreillä: Kalle Päätalon ensimmäinen vaimo, "tamperelainen", jutustelee puhdasta Turun - murretta!  Kohtaus "Oulussa" ei missään nimessä ole kuvattu tuolla Pohjolan Valkeassa Kaupungissa, vaan todennäköisesti Helsingin Kalliossa! Mutta mitäpä pienistä. Menköön elokuvantekijöiden "Taiteellisen Vapauden" piikkiin. Älkäämme sotkeentuko lillukanvarsiin! Entäpä Kalle Päätalo ja seksi? Miltä yhdistelmä kuulostaa? Eipä aivan ensimmäisenä tule kirjailija Päätalosta mieleen... Hannu Kahakorven ohjaamassa Mattila - Röhr -tuotannossa "Päätalo" Kalle Päätalon seksielämä saa kyllä yllättävän voimakkaan painotuksen. Elokuva jatkaa viime vuosina leffamaakareiden parissa muodissa ollutta kansallisten merkkimiesten elämänkerta -linjaa: Omat leffansahan ovat saaneet niin Badding, Irwin, Nykänen, Sibelius, Rautavaa-Helismaa jne... Rennyn Marski -filkkaa odotellessa... Kai se menee sitten niin, että kaupallisessa elokuvatuotannossa ei yksinkertaisesti seksipuolta voi nykyään jättää pois. Oli sitten aihetta tai ei. Pakkopullaa. Kaupallista laskelmointia. "Päätalon" alkupuolella tuntuu oudolta, että Taivalkosken Isosta Pojasta yritetään leipoa jonniinmoista Panomiestä: Hässimiskohtauksia on ympätty stooriin niin rakennusmestari Päätalon ja hanslankarin aputytön väliltä työmaaparakin yläkerrasta harjakaisissa, kuin körmyyttelyä autossa järven rannallakin. Mieleenpainuva on Kallen repliikki eräässä panokohtauksesa elokuvan alussa: "Otetaan housut pois"! - Niin, mitäpä sitä turhaan jaarittelmaan, hiekkarannalla jossakin Koillismaan kauniissa jokilaaksossa kauniina hellepäivänä. Asiaan vaan! Hyvä, Kalle! Päätalo ja naiset... Finnkinon mainoksessakin keskitytään Kallen rakkauselämään: "Liian paljon työtä, liian vähän rakkautta... Kunnes Päätalo löytää uuden naisen, ja kirjoittaminen alkaa sujua". Eli oli hänellä ainakin kolme naista elämässään. Pari kalliiksi tullutta vaimoa ja se hanslankarin aputyttö, joka pamahti paksuksi. Ja taas Kalle maksoi... Tulee mieleen se Loka-Laitisen kertomus eräästä entisestä isokokoisesta Suomen pääministeristä, joka meni naimisiin jokaisen naisen kanssa, jolta sai. Siis kaksi kertaa... Ei ollut helppoa Kallella elämänsä savotoissa, ei naisten kanssa, ei työelämässä, ei raha-asioiden suhteen 50 -luvulla, ei kirjailijaksi tulemisessaan. Se tulee selväksi. 1950 -luku, johon raina keskittyy, oli kuitenkin raivokkaan jälleenrakentamisen aikaa Suomessa, elämää leimasi valtava draivi etiäppäin. Kallellakin. Nautittavaa on katsella tarinan oheen limitettyjä arkistofilmejä 50 -luvun työmailta - kun Suomea rakennettiin. Mikä valtava optimismi olikaan ilmassa - toisin kuin nyt. Puvustajat ja lavastajat ovat nähneet sinänsä suuren vaivan ajan vaatetuksen, rekvisiitan ja interiöörien rakentamisessa. Ihan kiva, jos ja kun katsoja itsekin sattuu jotakin epookin mööpeleitä, asusteita, tavaramerkkejä ja pilseneripulloja muistamaan. Jotenkin "Päätalossa" saa kuvansa tyypillinen sodanjäkeisen Suomen Miehen Tie: Vaikeuksien kautta voittoon. Kallea nöyryyttävät niin naiset - eritoten ensimmäinen vaimo -, pankinjohtajat kuin kustantajatkin, mutta periksi ei annettu! Mika Waltarin "Tahdotko kirjailijaksi" ohjenuoranaan Kalle sinnikkäästi tekee itsestään kirjailijan. Eri asia sitten, minkälaisen. Suurten kustantajien hylätessä ensimmäisen käsikirjoituksen "muodottomana möhkäleenä" äkkää Gummeruksen silloinen kirjallinen johtaja Ville Repo Päätalon potentiaalin. Loppu onkin historiaa: Vuosikymmenien aikana Päätalon kirjoja on painettu miljoonia. Kallesta muodostui Gummerukselle varsinainen Raha-Sampo, ja olihan Päätalo vuositolkulla Tampereen suurin yksityinen veronmaksajakin. Kai "Raid" Lehtinen on mies paikallaan tämän lähestulkoon totaalisen ilmeettömän kirjailijahahmon roolissa. Paksujen silmälasien takana Kallella vaan silmät muljahtelevat elämän kiperissä kohtauksissa - räksyttävien naisten, keljuilevien pankinjohtajien ja ymmärtämättömien kustantajien kanssa - kuin lahdattavaksi viedyllä sonnilla. Ei Kalle osaa muuta kuin parahtaa: "Kun minä en KÄSITÄ!". No, ei hän naisista ainakaan paljoa tuntunut käsittävän, maksoi kuitenkin sitä avokätisemmin. Rakkaudettoman ensimmäisen liiton päättyessä Kalle ensin on antamassa rintamamiestaloaan tontteineen seksuaalisesti kylmähkölle nalkuttaja -vaimolleen läksiäislahjaksi, ennen kuin eräs toveri saa hänet järkiintymään. Sittenkin Kalle LUNASTAA vaimon ulos, siis omasta, itse rakentamastaan ja maksamastaan talostaan. Tämä oli kuulemma maksu Kallen "lurjusteluista". Hanslankarin aputytölle Kalle lupaa tuosta vain ruokkomaksut - ei siinä kyselty isyystestejäkään. "Sano vaan summa", kuuluu Kallen kommentti. Sitten löytyy nainen joka ymmärtää, joka kuuntele ja tukee: Toinen vaimo. Nautittavaa katsella ja kuunnella Kallen "myyntipuhetta" ekalla kosioreissullaan uuden naisen luona. 1950 -luvun tapakulttuuri kaikessa jäykkyydessään puhkeaa oikein kukkaansa. Niin, avioliitto oli silloin aivan puhdas "naimakauppa",ennenkuin nykyiset vaatimukset "romanttisesta rakkaudesta" sotkivat pelin. Kalle tarinoi jäyhään tyyliinsä, että hän se on semmoinen mies, joka työnsä hoitaa ja perheensä elättää. Hänpä juuri. Kiittää mehusta ja munkeista, pokkaa, lupaa "palata asiaan" ja poistuu. Oi niitä aikoja! - Elokuvayleisö, varsinkin naiset, tirskuvat. Se oli yksinkertaista aikaa. Miehet olivat miehiä, ja naisia kiinnostivat kai lähinnä kodinhoito, crimplene-leningit, tupeeraukset, ystävättärien kanssa juoruilu, kuvalehdet jne. Olivat tyytyväisiä, kun mies toi leivän pöytään. Nyt on toisin. Jotenkin tuon kadonneen aikakauden kuvaus panee miettimään oliko elämänmeno tuossa Vanhassa Suomessa sittenkään niin kovin poikkeava vaikka jostakin nykypäivän arabimaasta? Ei niin paljon. Ainakaan jossakin Koillismaan lestadiolaisalueilla. Kaupallisen laskelmoinnin takia "Päätalo" -elokuvaan on sisällytetty paljon "ronskia puhetta". Niin vitut, perseet, paskat kuin kyrvätkin tulevat esille jo alkumetreillä. Ja sitä jatkuu sitten läpi filkan. Mieleenpainuvin on Kallen varakkaan sedän repliikki, kun hän yöjunassa on körmyytellyt Oulusta Tampereelle, ja moittii Kallea naisasioiden sotkemisesta: "Olen pitänyt sinua tolkumpana miehenä. Se on kuule tuurissa, kenelle kasvaa iso kyrpä, mutta näköjään pienelläkin pilillä voi asiansa sotkea!" Tässäkö tarinan opetus? (LOKAKUU 2008) |
||||
| << arvostelujen etusivulle | Seuraava >> | |||
