Club
         
ELOKUVA-ARVIO: WELCOME TO NEW YORK   
       
 
Abel Ferrara: Welcome To New York
 
Tähän on tultu:
 
Saattaa mennä vuosia, ennen kuin kaupallisessa leffaohjelmistossa nykyään menee mitään kiinnostavaa... Sitten kun näin tapahtuu, on tilaisuuteen tartuttava, heti. Pätkä saattaa pyöriä viikon, ennen kuin katoaa - katsojien puutteessa.
 
Sitäpaitsi tämäkään leffa parin vuoden takaisesta, kiinnostavasta ranskalaisen huippupoliitikon Dominique Strauss-Kahnin keissistä ei ilmestynyt Finnkinon ohjelmistoon Suomessa, eikä se firman saitin mukaan ole tulossakaan.
 
Mutta onneksi meillä on nykyään tuo Etelä-Helsinki, Tallinna! Siellähän valinnanvaraa on monella muullakin alalla moninvertaisesti Härmän "tarjontaan" verrattuna. Hintatason edullisuudesta puhumattakaan.
 
Alkaen tavallisesta Rimi -ruokakaupasta. Suomalaiseen perusmarkettiin nähden ylivertainen valikoima. Niin, ja ruokakorin hinta yhä about miinus 25 prossaa härmäläisestä kartellihinnoittelusta.
 
Niinpä löysimme tämänkin odotetun filmin kivenheiton päässä sadamasta, Forum Cinemasin Coca-Cola Plazasta!
 
-
 
Ettei ehtoolla vaan vahingossakaan tarvitsisi jonottaa - Stadin Tennarissa ja Kinopalatsissahan täytyy iltaisin useimmiten jonottaa todella kauan - käymme varmuuden vuoksi hommaamassa piletin jo päiväsaikaan.
 
Kas, lipun hinta näkyy olevan 6,90. Siis jo lähtökohtaisesti eurokaupalla alle Suomen hintatason.
 
Nätti kassatyttö alkaa kyselemään, olemmeko "klubi liige" (klubin jäsen). Vabandus, millest klubist sa räägid?
 
Käy ilmi, että Forum Cinemasilla on kantisohjelma, ilmainen sellainen.
 
Kassaneiti jatkaa, että liittyä voisi netissä.
 
Toteamme tähän, ettei millään jaksaisi lähteä sinne nettiin värkkäilemään. Sattumoisin juuri tälläkin hetkellä on "tilanne päällä" parin suomalaisen kuvion "kantisohjelman" kanssa. Kun käyttäjätunnukset, salasanat ja - erään hotelliketjun tapauksessa - "sähköinen check-out" nyt vaan yksinkertaisesti eivät toimi. Eikä apua tietenkään saa mistään.
 
Yllättäen Tallinnan tyttö tarjoutuu saman tien hoitamaan "Klubiin" rekisteröitymisen!
 
Pyytää henkkarin, ja näpelöi koneella vajaat kymmenen minsaa. Pientä haastetta antaa puuttuva Eestin "isikukood", mutta näppärästi neitonen senkin esteen kiertää. 
 
Ojentaa henkkarin takaisin, ja toteaa rekisteröinnin olevan sitten selvä.
 
Kysymme, mistä sen klubikortin sitten saa. Tulee postissa perästä? Sitä ei tarvita! Henkkari toimii klubikorttina! Upeaa! Onhan lompsassa jo muutama kymmenen korttia ennestään!
 
Fiksuja, nuo eestiläiset - todellinen "E-riik!".
 
Eikä siinä vielä kaikki.
 
Klubi-alennnus (60 senttiä) tulee samantien, jo tästä ensimmäisestä ostoksesta! Elagu Eesti!
 
-
 
Voisiko kuvitella, että Härmässä vastaavaa tapahtuisi?
 
Että missään "palvelu"pisteessä oma-aloitteisesti asiakasta autettaisiin vastaavasti?
 
Vitsi-vitsi! 😉
 
-
 
Salissa illalla on yleisöä parisen tusinaa.
 
Huomio kiinnittyy kolmeen komeaan ja kova-ääniseen venakkoon - heidät tuntee Eestissä yleensä helposti, pukeutuvat niin paljon näyttävämmin kuin valtaväestö. Enemmän värejä, kaikenlaisia krumeluureja sekä koruja.
 
Leffan alussa on lyhyehkö pätkä, jossa pääosanesittäjä Gerald Depardieuta haastatellaan roolista.
 
Tekee heti selväksi, ettei pidä roolinsa esikuvasta. Pitää pöljänä, että DSK:n kaltainen mahtimies muutaman minuutin takia tuhosi uransa ja elämänsä...  Jaaha.
 
Mutta mitä ihmettä sitten seuraa!
 
Ranskalaisnäyttelijä tarinoi, jotta "ei luota poliitikkoihin". Korostaa olevansa "individualisti". Ohhoh! Johan pomppas!
 
Tämähän on sama Mösjöö, joka viime vuosina on kunnostautunut veropakolaisena Ranskasta, ja on Vladimir Putinin ylimpiä ystäviä! Juurihan hemmolle myönnettiin jopa Venäjän passi - noiden poliitikko -frendejensä taholta.
 
Että se näyttelijä Gerald Depardieun "uskottavuudesta". Siis aivan puhdas nolla.
 
-
 
Varsin nopeasti, kun pätkä pääsee vauhtiin, käy ilmi että kyseessä on lähestulkoon uskomaton "kalkkuna".
 
Kovasti on yritetty saada DSK:sta pahista, "syyllistä" - vaikka mieshän New Yorkissa vireillä olleessa rikosjutussa vapautettiin. Kyse on siis juridisessa mielessä syyttömästä henkilöstä. Tuo Abel Ferrara vaan näyttää olevan vahvasti eri mieltä kuin asianomainen oikeuslaitos. Herralla vissiin on parempaa tietoa?
 
Syy syytteistä luopumiseenhan oli - mikäli joku vielä muistaa - "uhrin" täydellinen epäuskottavuus. Tuon Afrikasta laittomasti saapuneen hotellisiivoojan henkilöhistoriasta löytyi niin paljon sotkua, monenmoista valehtelua, jopa viranomaisille. Mikä USA:ssa ei ole leikin asia.
 
Ylipäätään Ferraran tekeleestä tulee mieleen joku 1970 -luvun poliittinen nk. "tendenssitaide". Eli on haluttu sitä "omaa totuutta" vaan toitottaa, ja kehitelty sitten joku hatara stoori siihen ympärille. Taistolaisaikojen malliin.
 
-
 
Sekin leffassa hämää, ettei tyylilaji oikein koskaan selviä. Mitä on tarkoitettu?
 
Elokuvassa on nimittäin niin paljon komiikkaa, mutta tahatonta sellaista. Tekijöiden kokoon kyhäämää matskua, jonka ilmeisenä tarkoituksena on panna halvalla tai jotenkin demonisoida entistä IMF:n pääjohtajaa ja Ranskan mahdollista silloista tulevaa presidenttiä.
 
Mutta pilkka sattuukin omaan nilkaan. Sitä katsoo vain epäuskoisena, ovatko tekijät - etupäässä ohjaaja ja pääosan esittäjä - tosiaankin noin tyhmiä?
 
-
 
Paljon hirnuntaa yleisöstä - etenkin noiden kolmen edellämainitun venakon taholta - erityisestiseksikohtausten  aikana.
 
Hillitöntä menoa.
 
Depardieullahan on elopainoa kai about 150 kiloa. Varsinainen sianruho. Hyi hemmetti. Miehellä on vakava syömishäiriö, ja vieläpä juomishäiriö siihen päälle. Sairas mikä sairas.
 
Sitten kun tuollainen, kaiken lisäksi vieläpä pienimunainen otus kekkuloi alasti panohommissa... Örisee, ähkii ja röhkii tosiaankin sian lailla... No, kyllä tällä elokuvahistoriaan pääsee, mutta aivan eri syistä kuin tekijät ovat tarkoittaneet! Kuvottavaa ja absurdia!
 
Päinvastoin kuin tekijöillä oli aikeena, sympatiat heräävätkin elokuvan kohteen puolelle!
 
Rikosoikeudellisesti syytöntä miestä yritetään väen väkisin syyllistää ja panna halvalla - lopputuloksena siis sympatiat DSK:lle ja ällötys Ferrara-Depardieu -duon sontakasaa kohtaan.
 
-
 
DSK on muuten antanut lakimiehilleen ohjeet oikeusjutun nostamiseksi.
 
Hyvä! Toivottavasti mies saa hyvät hillot!
 
Häväisty entinen poliitikko voitti jo keväällä yhden jutun,  belgialaista strippibaari-bordellin omistajaa vastaan. Tämä oli nimennyt mestansa DSK:ksi, kostoksi siitä että tuli vedetyksi mukaan erääseen paritusjuttuun Dominique Strauss-Kahnin kanssa.
 
-
 
Leffa on muiden näyttelijöiden osalta ihan puhdasta harrastajateatteritasoa.
 
DSK:n vaimoksi haalittu Jaqueline Bisset, joka joskus 1970 -luvulla oli maailman kauneimpia naisia, on hirvittävä ilmestys hänkin. Miten nainen voikaan muuttua! Millainen noita-akka hänestäkin sitten vanhoilla päivillään tuli!
 
-
 
Olisihan se pitänyt arvata jo elokuvan alussa, ettei tästä tule mitään. Musiikkivalinta oli nimittäin niin kelvotonta, että se jo kertoi ettei tekijöiltä voi liikoja odottaa.
 
Niin hyvät dramaattiset ainekset DSK:n keissi kun sinänsä antaisikin, osaavalle tiimille.
 
-
 
Niin, ja sitten vielä katolisen Ferraran pitää heittää anti-semiittinenkin piikki juutalaisen DSK:n huushollin suuntaan. Ex -vaimo Anne Sinclairhan oli  erittäin varakkaasta New Yorkin juutalaisperheestä. Pitää Ferraran sitten yrittää Israelkin - tuo helppo maali - sotkea mukaan... Säälittävää.
 
-
 
Mahtavat draaman ainekset olivat tarjolla - ja Abel Ferrara /Gerard Depardieu -parivaljakko ryssivät hankkeen.
 
Onnistuivat lähinnä tekemään itsestään idiootteja.
 
-
 
Mitä tuolla New Yorkin hotellihuoneessa sitten muutaman minuutin aikana oikein tapahtui, sitä emme koskaan saa tietää. Ai niin, paitsi ohjaaja Abel Ferrara tietenkin "tietää". Toki!
 
Ei viitsitä kuitenkaan sitä tässä toistaa - menköön katsomaan tuon saastaleffan, ketä kiinnostaa.
 
Joka tapauksessa DSK:n "Kuningastie" presidenttivaltaisen Ranskan johtoon tuolloin katkesi. Oliko kyseessä kenties jonkinlainen poliitinen salaliitto?
 
Pressaksi valittiin sitten tämä virkamiesmäinen Francois Hollande, jolla omat naissotkunsa on jo ehtinyt olla. Heppuhan jäi rysän päältä kiinni, kun Parriisin yössä kypärän alle piiloutuneena suhaili skootterilla nuorta rakastajatartaan tapaamaan - Korsikan mafian omistamaan salakämppään. Ihan kai noin niinkuin Valtion turvallisuutta ajatellen, kai...? 😉
 
Nyt on sitten tuon istuvan presidentti -nuhjakkeen kannatus Galliassa alempana kuin kai koskaan kenenkään edeltäjänsä - tuskin 20 prossaa.
 
 
Mitä tekee DSK?
 
Harkitsee paluuta politiikkaan, tietty!
 
Ehkä meillä sittenkin on tässä Ranskan tuleva presidentti? Nyt kun paluuta niinikään harkitsevan Nicolas Sarkozyn tielläkin on esteitä, juurihan hän oli pitkissä polliisikuulusteluissa korruptioepäilysten vuoksi. Pahimpana skenariona häkkiä.
 
Draamaa taitaa piisata siis - jatkossakin!
 
Vive la France!
 
 
 
 (Sallassa 16.7.2014)
 
 
 
 
 
 
 
 
 
  << Takaisin arvioiden etusivulle   Seuraava leffa-arvio >>  
         
Etusivulle