Juu, tulihan tämäkin dekkari lukaistua... Junissa, heinäkuisella kotimaan kierroksella.

Ihan uteliaisuutta. Kun on kerran TV:stä tuttu kirjoittaja. Tuossahan tuo uutisia lukee harva se ilta. Sympaattisen oloinen, vakuuttava, miellyttävä -ääninen kaveri. Juuri oikeaa uutistenlukija -tyyppiä.

Lehdet ovat kertoneet, että tämä Röngän stoori muutaman vuoden takaa on nyttemmin käännetty saksaksi ja saavuttanut Keski-Euroopassa joltisenmoista suosiotakin. Hyvä.

Kulttuurivientimmehän on niin pientä, että on ilahduttavaa, jos joku edes jotenkin breikkaa ulkomailla. Vaikkapa Ruotsin kulttuurivienti on luokkaa monikymmenkertainen omaamme nähden. Etenkin musapuolella, mutta koskee myös dekkari - osastoa.

Kevyttä kesälukemista. Loisto -sarjan pokkari ei tosiaankaan paljoa paina. Takavuosien painovirhe -ongelmastakin näytetään päässeen eroon. Formaattina toimiva.

Hienoa, että pokkarit vihdoinkin ovat Suomessa tehneet läpilyöntinsä, ja kunnolla. Muistan, kun lanseerausta yriteltiin jo 70- luvun alussa, heikoin tuloksin. Legendaarinen Taskukirjakauppakin, siinä Yrjönkadulla Stella - konditorian yläpuolella, lopahti... Aika ei ollut kypsä.

Ei tämän dekkarin sisältökään ole siitä painavimmasta päästä.

Paljon pikkutietoa itärajan takaa tuntuu Röngällä olevan. Kertoo aidosta harrastuksesta asiaa kohtaan, matkoista. Dekkarin jossakin laillisuuden ja laittomuuden välisellä harmaalla vyöhykkeellä hääräilevä anti -sankari Viktor Kärppä on mielenkiintoinen uusi hahmo kotimaisessa rikoskirjallisuudessamme. Sortavalan poikia. Tulee maahanmuuttajan näkökulmaa esille.

Kyllähän tarina kulkee. Helppolukuista, ammattikirjoittajan huolellisesti nikkaroimaa tekstiä.

Jossakin vaiheessa alkaa usein toistuva luettelonomaisuus kuitenkin häiritä. Tyyliin: "Pihalla oli muoviin siististi pakattuja kylpyhuonekalusteita, kasoittain ruostuneita putkia ja lattarautaa ja sileäksi ajettuja autonrenkaita miehenkorkuisissa pinoissa". Vastaavia turhia listoja tulee vastaan tuon tuostakin. Uskotaan vähemmälläkin, että kirjoittaja on halunnut tehdä tarkkaa työtä. Eivät nuo luetteloinnit kuitenkaan mitään lisä-arvoa tuo.

Sitten tietysti "huumoriosaston" tietty kankeus. Ihan kuin väkisin olisi yritetty ympätä jotakin "kevennystä" mukaan, ja nykytyylillä mahdollisimman ronskia kielenkäyttöä. Kas näin sanailee poliisi Korhonen Kärpän suomalaiselle tyttöystävälle: "...tiedätkö, typy, kun sä seuraavan kerran olet Kärpän kanssa, niin mä voin saada sut kiinni ryssän päältä". Heh-heh. Olipas hauskaa.

Väkivaltapuolikaan ei oikein natsaa. Tuntuu, että on yritetty liikaa. Niin kuin velanperintäkohtauksessa, jossa jenkkileffojen tyyliin murskataan velallisen käsi.

Kovasti juonta kirjassa kehitellään. Välillä pitää käydä ottamassa vauhtia Eestistä ja Venäjän Karjalasta. Vaikka lieneekö tuo paljon puhuttu "itärikollisuus" sittenkin myytti vain. Mediaseksikästä se ainakin on ollut - vaan onko sitäkään enää. Neuvostoliiton romahdettuahan meille vakuutettiin, että "Itä-Mafiassa" piilisi valtaisa uhka - mitään ihmeempää ei sitten tapahtunutkaan.

Karpovin jengi, hämärämies Ryshkov, eestiläiset konnat Jaak Lillepuun johdolla - kirjassa glorifioidaan noita Itä-Pahiksia, joilla on vastassaan lähinnä suomalainen peruspolliisi Korhonen. Vaikuttaa, että muutaman askeleen jäljessä.

Ai niin, ja tietenkin KGB:n manttelinperijä FSB punoo omia juoniaan taustalla. Just joo. Niinpä tietenkin. Pitäen entisiä ja nykyisiä Neuvostoliitto/Venäjän kansalaisia rautaisissa pihdeissään, jos tarinaan on uskominen...

Niin, ja sitten taas toisaalta Supo etsivä Piiraisen johdolla taas pelaakin osittain kimppaan Venäjän tiedustelupalvelun kaa... Ihmisiä vaan roudataan yli rajan väärillä henkilöllisyyksillä... Viktor Kärpän sotkeennuttua Lillepuun heroiinihommiin liian pahasti... Siis pitäisikö uskoa, että Suomen rajaviranomaiset huuli pyöreinä vaan siellä rajalla seisovat? Mutta äkkiä löytyykin sitten jostakin ylhäiseltä taholta Kärpälle suojelija, ja mies pääsee palaamaan Suomeen ja kaikki on taas hyvin...

Henkilökuva Marjasta, Viktor Kärpän suomalaisesta tyttöystävästä on masentavaa luettavaa. Tyypillinen tietäväinen kolmekymppinen nais -maisteri. Analyysiä riittää... Tuleepahan kuitenkin selväksi se valtaisa ero, joka venäläisen toiminnan miehen ja enemmän tai vähemmän feministisen suomalaisen nykynaisen maailmojen välillä vallitsee. Itä ja Länsi.

Ainakin se hyöty tämän dekkarin lukemisesta oli, että täst'edes uutisia katsoessa tuntuu, että tuohon uutistenlukijaan on ikäänkuin jotakin "taustaa". Että mitä hän niinkuin ajattelee...

Mutta kyllä tämä Matti Röngän yksi dekkari riitti tyylinäytteeksi kyseiseltä kirjoittajalta.

Vaikea kuvitella, että joskus tilanne kärjistyisi sellaiseksi, että tulisi tartuttua johonkin toiseen Matti Rönkä - tuotteeseen. Tämä riittää.

Ei niin, että kirjailijan tyylissä mitään erityisen ärsyttävää olisi. Jotakin vaan... puuttuu.

Elämä lyhyt, kirjoja paljon.

(HEINÄKUU 2007)