Aamulla rytisivät osakekurssit.

Voimakasta turbulenssia etenkin Aasian pörsseissä. Salkusta on nyt muutamassa päivässä kadonnut about keskiverto -eestiläisen puolen vuoden ansiot, enemmänkin. Siis juuri oikea hetki unohtaa koko asia, ja lähteä rannalle kuvaamaan ja uimaan.

Eilen oli hyvä myyntipäivä Rakveressa ja onnistunut fotosessio Tapassa, joten tänään voi ottaa vähän iisimmin.

Narva-Jõesuu: Kymmenisen kilometriä Suomenlahden parasta hiekkarantaa.

Lähes tyhjää. Eestiläiset ja suomalaiset loistavat poissaolollaan, enimmäkseen.

Eestiläisten ja maan venäläisen vähemmistön välit nyt ovat mitä ovat. Huhtikuun mellakat aiheuttivat eri arvioiden mukaan kymmenestä vuodesta yhteen sukupolveen takapakkia kansalliselle integraatiolle. Sen huomaa.

Mitä suomalaisiin tulee, vierastavat he tätä Itä-Virumaata omista, osin samantyyppisistä venäläisyyteen liittyvistä syistään. Reissaavat mieluummin parvena jonnekin Pärnuun, missä ranta on monin verroin kehnompi. Ruuhka monin verroin pahempi. Hinnat monin verroin korkeammat.

Täällä jos yrittää Eestiä rääkiä, ei tule mitään. Vastaan tulee venättä tai enkkua. Kun luulevat eestiläiseksi, tuntee niskassaan kylmän henkäyksen...

Pyörällä rantaa pitkin monta kilsaa Kohtla-Järvelle päin.

Heti alkajaiseksi tajuan, miten fantastinen tuuri itse asiassa viime vuonna kävikään niiden tanssi -kuvien kanssa. Yksi julkaistu jo postikorttinakin, löytyy Strange Days -osiosta. Että tytöt olivat treenaamassa. Että vesi oli niin matalalla, ja tuo hiekkasärkkä esillä. Että sain luvat... - Niin, usein Onnen tajuaa vasta paljon jälkeenpäin...

Setistä löytyy pari-kolme muutakin julkaisukelpoista otosta odottamassa vuoroaan.

Merivesi juuri sopivan viileätä. Piristävää. Kesän parhaat uinnit - monta kertaa! Levähaittoja ei juurikaan näkyvissä.

Kuvia syntyy, ihan kuin vahingossa. Sattumalta, ja yrittämättä.

Aurinkoakin tulee otettua, ihon kärventymiseen asti. Uitua enemmän kuin tänä suvena yhteensä.

Iltapäivällä kun fillaroi lähitienoota ja katselee ympärilleen, huomaa selkeästi tämän olevan erilaista Eestiä.

Koiria Eestissä on toki pihoilla vahtimassa kaikkialla, mutta täällä sekin on aivan huipussaan. Valtaisat verihurtat heti räyhäämässä, jos vaikka pyöräilee talon ohi. Todellisia petoja.

Tuossa on tuo hotelli, joka on vähintäin yhtä kulahtaneessa kondiksessa kuin pari vuotta sitten. Ollut koko ajan "remontissa", mutta mitään edistystä ei ole tapahtunut.

Lounaalla ero vaikkapa Pärnun

Ensin tiskille jonottamaan, tarjoilijalle tilaus sisään, maksu. Sitten pöytään odottamaan - nyt voi romaanin vaikka kaivaa kassista esiin.... Lähes puolen tunnin kuluttua sama tarjoilijatar ryntää tohkeissaan kysymään, jotta mitä teille olikaan tilattu? Sitten hän syöksyy keittiöön kertomaan saslikkitilausta eteenpäin, ja annos aikanaan yli kymmenen minsan kuluttua saapuukin... Edes hinta tässä paikassa ei ole halpa, ei yhtään edullisempi kuin Tallinnan Gonsiori - kadun azeri -raflassa.

Kovasti kuulemma Narva-Jõesuun matkailuun ollaan investoimassa. Vaikea kuitenkaan uskoa, että tästä tulisi vaikkapa juuri Pärnun kaltaista kohdetta. Mahdotonta uskoa, että suomalaiset tänne suuremmissa määrin saapuisivat. On tämä niin venäläistä meininkiä.

Lähes kaikesta tulee jotakin yrmeää noottia: Milloin on fillari pysaköity 50 senttiä väärään paikkaan, milloin netin käyttöaika ylitetty kymmenellä minuutilla, milloin mitäkin. Todellista jälki -neuvostoliittolaista systeemiä.

Aivan hostellin vieressä on sinänsä hieno, uusi kunnallinen nettipiste. Kuten useimmissa Eestin kaupungeissa nykyään. Mutta nainen joka sitä hoitaa on reliikki jostakin Leonid Breznevin ajoilta. Tympeääkin tympeämpää - nähtävästi hänen tavoitteensa on, että kukaan ei kävisi siellä. Vaikeudet olivat sitä luokkaa, että aloin piruilla hänelle vetämällä kättä lippaan, pokkuroimalla, ylenpalttisesti kiittämällä jne. Meni ilmeisesti perille, kun toisella käyntikerralla siellä ei vaivautunut edes rahastamaan. Vaikka kuulemma vain ensimmäinen puolituntinen on maksuton. Ajatteli varmaankin pääsevänsä helpommalla.

Ainoat ystävälliset paikalliset toistaiseksi ovat olleet mummut torilla aamulla. Heillä oli sitäpaitsi hyvät tuotteetkin: maukkaat tomaatit ja marjat.

Hostellin naispuolinen henkilökunta on aivan omaa luokkaansa.

Ahneus ja pikkumaisuus paistaa läpi kaikessa. Jopa nettivarausta oli vaikea saada vahvistettua - kyttäsivät jotakin pitempää varausta samaan huoneeseen. Sitten tuli vielä kaksi eri hintaa - maksoin korkeamman, kun en viitsinyt alkaa räyhäämään. Senhän tietää, mikä posmotus siitä olisi seurannut...

Tulikin mieleen, että kaikista ihmisryhmistä, joiden kanssa tässä on kauppahommissa tullut asioitua kuluneen neljännesvuosisadan aikana, juuri venäläiset naiset suomalaisten pappien ohella ovat olleet kaikkein Ahneimpia. Jahdataan sitä vihonviimeistäkin euroa...

Tosin Ahneushan on matkailualalla Eestissäkin niin yleistä. Nythän matkailijamäärät Suomesta ovat isosti laskeneet tänä vuonna, syynä mm. Tallinnan hotellien dramaattisesti kohonnut hintataso. Tulee pää vetävän käteen. - Onneksi olen aloittanut Tallinnan -matkailuni halvoilla perhemajoituksilla, ja valmius siirtyä takaisin niihin on takataskussa. Seuraavan kerran muuten huomenna, alle 13 euroa yö... Hotellit saavat edelleenkin nostaa hintojaan minkä lystäävät. Kaikin mokomin, sopii mainiosti!

Huippu oli pari vuotta siten, kun silloinen respan nainen ilmestyi täysin hysteerisenä takomaan huoneen ovea. Itki. Venäjänkielistä selvittelyä, josta ymmärsin tuskin mitään. Vaikutti, että joku oli kuollut tai talo oli tulessa.

Jotenkin se asia liittyi johonkin netin käytöstä suoritettuun maksuun tai kuittiin, en enää muistakaan. Mutta selväksi tuli, että tässä hostellissa nipotetaan jokaista pikkuasiaa ihan viimeiseen asti, äärimmäisyyksiin.

Yrittävät kovasti vahtia ja kirjoittaa minuuttiaikoja ylös, kuka on nettiä käyttänyt. Vaikutelmaksi jää, että omistaja - se Ksenja - pelkää välistävetoja hillittömasti. Miten olisi pieni rentoutuminen?

Tänäänkin taas varsinaista sekoilua rahojen ja kuittien kanssa. Oltiin sovittu, että maksan kaiken nettikäytön könttänä huomenna, lähtiessä. Jostakin syystä nainen respassa kuitenkin välillä rahasti yhden nettisession. Summa jäi kuitenkin käsittämättömäksi. Sitten palauttikin rahat - tosin eri summan. Ankaran venäjänkielisen selvittelyn kera. Ja koko aika kirjoiteltiin käsin ylös kassakirjaan erilaisia summia niin maan perkuleesti...

Hämmästytti viime vuonna, kun omistaja - kuultuaan että fotaan - kutsui asuntoonsa. Alkoi näyttämään netistä kuviaan. Eivät pornoa, mutta kylläkin erittäin rohkeita. Katselin naista vieressäni, ja totesin jälleen kerran kuinka paljon valokuvilla voidaan puijata. Nainen on suorastaan ruma, käytökseltään ja luonteeltaan vastenmielinen, mutta kuvat... Aikanaan sitten selvisi, että yritti - narsisti - saada mua ilmaiseksi kuvaamaan itsestään uutta matskua.

Tuo hänen apulaisensa, Lena, on vielä pahempi. Jos häneltä kysyy vaikka että "Miten menee?", seuraa muka-ystävällisesti annettu huomautus jostakin pikkuasiasta. Hyi helvetti.

Lisäksi hostellin netti on täysin paska. Hermot menee, milloin minkäkin ongelman takia. Ei yksinkertaisesti toimi. Karmeinta on "yhteyden aikakatkaisu". Eli juuri kun olet saanut jonkin isohkon homman tehtyä, vaikkapa tunnin kirjoitustyön, ja alat taltioimaan, seuraakin viesti: "Yhteys aikakatkaistu". Hukkaan meni koko työ. - Kiitti vaan!

Entä aamupala? Säästäkäämme lukija sen kuvaamiselta. Riittänee, kun toteamme, että aamiaspöytään istuessa meinasi laatta lentää...

Nukkuminen viime yönä oli hyvin vaikeaa. Juoppojen mekastusta ikkunan alla, yltyi puoli kolmen maissa tappeluksi.

Lisäksi huone on kuuma kuin pätsi. Varmuuden vuoksi vuodevaatteet ovat SuperRaskasta neukku -tyyliä. Kaiken kruunaa sitten tulikuuma lämminvesiputki nurkassa. Yöllä hiki valuu...

Niin, mutta tässä talossa onkin jotakin mitä himoitsen... Muutamassa huoneessa ainutlaatuinen neuvostoaikainen interiööri, jonka haluan kuvata.... Kun se hetki koittaa, ja malli saadaan tilanteeseen mukaan... Tällä kertaa se ei onnistunut. Tuli viime hetken peruutus.

Sen jälkeen Da svedanija vaan!

Tänään löytyi sitten lähes samaan hintaan uusi, monin verroin miellyttävämpi hostelli. Valinnanvaraa siis on. Kaiken lisäksi heillä on myös sekatavarakauppa - mahdollinen uusi Opinel -asiakas täällä.

Kävipä tuuri, että kulttuuriproggistakin tänään on tarjolla.

Seinällä ilmoitus yhtye "Solituden", solistina Hatuna Georgiasta, keikasta kello 21.00.

Sinne!

-

Muutamaa minsaa ennen keikkaa kurkistus merelle.

Satumainen auringonlasku menossa. Oranssinen.

Tuolta saapuu meloja kohti auringonsiltaa. Kamera ei ole mukana. Ei ehdi hakeakaan. Kuva, joka jää ottamatta. Ehkä joskus...

-

Kahvi ja Vana Tallin Spa Hotellin baarissa ennen proggista. Pienet jubat baaridaami Kerstin kanssa.

Hän on todellinen harvinaisuus eestiläiseksi - syntynyt Narva-Jõesuussa. Heitä ei montaa ole.

Kersti kertoo, että ennen sotia paikkakunnan asuttivat etupäässä eestiläiset, kuten Narvan kaupunginkin.

Kersti kuuntelee huvittuneena tarinoitani täkäläisestä puuttuvasta palvelukulttuurista. Selvästikin mannaa hänelle.

Venäläisistä hänellä on selkeä mielipide: Eivät halua, eivätkä edes osaa tehdä tyotä!

Yhtä mieltä olemme siitä, että mikäli alueen matkailuun halutaan panostaa, on väestön asenteen samalla muututtava. Totaalisesti.

Toisaalta sopiihan mulle sekin, että tämä Eestin itä-osa jää syrjään. Oma viehätyksensä tässäkin.

-

Saan pöytäseurakseni paikallisen rajavartioston päällikön, Raivon.

Kuppia tehdään, ja juttu luistaa. Jopa niin paljon, että jossakin vaiheessa viereisestä venäläisseurueesta huudetaan: "Hiljaa!".

Ilo nähdä, mikä on Upseerin ja Herrasmiehen reaktio. Salamannopeasti: "Izvinite!". - Härmässähän tuollaisesta olisi seurannut varsinainen selkkaus.

-

Konsertti alkaa.

Jazz -standardeja vuosien varrelta: "Girl from Ipanema", "I Say a Little Prayer", "Besame Mucho" - kaikki tutut.

Laulajatar Hatuma on nuori, kaunis, tumma, pitkätukkainen georgiatar. Osaa asiansa.

Samoin kuin orkka. Aivan kansainvälistä tasoa.

Helppo kuvitella heidät jossakin Londonin tai New Yorkin clubeilla - sinne he ehkä päätyvätkin.

Encorena bändi heittää "Those Were the Days'n" - venäjäksi.

Raivo nousee ripeästi kuin upseeri, ja kättelee lujasti kuin upseeri.

Nautittava keikka. Hienon päivän päätteeksi.

-

Vielä vilkaisu merelle. Upeat pastellinsävyt. Muutama uimari vielä.

-

Takaisin hostellille, punkun ja netin pariin. Valtaisassa elokuun sirkkojen sirityksessä.

Onneksi siellä on vuorossa se ainoa rento nainen, kiva Tatjana. Jos vielä tämän illan ja huomisen selviäisi suuremmitta selkkauksitta, että olisi palaamista tänne...

Haluan nimittäin ne kuvat!

Tämä on viimeisiä, ellei viimeinen puhtaasti neukku -tyylinen majapaikka Eestissä. On toimittava nopeasti.

Kun vaan löytyisi se malli...

(VAASASSA. 16.8.2007)