Yhteishyvä -lehdessä oli ilmo tästä tämänpäiväisestä Minkkisen luennosta.

Ilmainen proggis. Piti vaan ilmoittaa Sok-Elannon jäsennumba.

Eikun menoksi. Käydään nyt katsastamassa, minkälainen tämä kohuttu Ameriikan Ihme oikein on. Kaveri on onnistunut saavuttamaan jonkinlaisen kulttimaineen Härmän foto - skenessä.

Vaikka eipä olisi aikoinaan uskonut, että edistyksellisen työväenosuusliike Elannon jäsenyys muuttuukin Hok-Elannon jäsenyydeksi. Tämä ohjelma järjestetään SOK:n tiloissa Vallilassa. Monille Vanhan Liiton elantolaisille fuusio olikin liikaa...

Heinäkuinen lauantaipäivä Stadissa. Tulen fillarilla suoraan steissiltä, reissusta Hanko-Tammisaari-Karjaa -akselilta.

Haa! Kahvi- ja mustikkapiirakkatarjoilua täällä hulppeissa S -ryhmän edustustiloissa! Vieläpä vaniljakastikkeen kera!

Tulee osuusmaksulle vastinetta. Vaikka onhan sitä tullut muutenkin. 35 egen osuuspääomalle maksettiin tänäkin vuonna 20 prossan korko, 7 egeä. Verottomasti, kaiken lisäksi! Näin tekee osuuskauppaväki!

Puheenvuoro annetaan Minkkiselle. In American.

Olen kuolemanväsynyt, ja yritän pysytellä 15 -kohtaisen esityksen langan päässä kiinni. Toivotonta. Pian käy ilmi, ettei mitään punaista lankaa olekaan.

On vaan hypähtelevää jutustelua valokuvauksesta, valokuvauksen historiasta, omista kuvista, matkoista..."Taiteelliset" väliotsikot ja name-dropping pyrkivät antamaan vaikutelman, että "luennossa" olisi kyse jostakin vakavammastakin.

Kaiken keskellä omituinen tynkä -luonnos jonkinlaiseksi romaaniksi, kuulemma. Hahmotelma jää muutaman lauseen varaan.

Esiintyjä ilmoittaakin jossakin vaiheessa ikäänkuin sivulauseessa, jotta "I became a writer". Jos kirjailijuus nykyään on muutaman lauseen raapustelun varassa, niin... Eikä siinä kaikki, saamme niinikään ohimennen

Jossakin vaiheessa uni voittaa. Tuoli on niin mukava, ilmastointi salissa ei toimi...

Havahdun kun Jussi Aalto julistaa väliajan, ja hehkuttaa Minkkis -proggiksen "Valokuvauksen Historia" -osuuden olevan vallan mainiota materiaalia.

Mutta kun minulle Minkkisen valitsemista otoksista jäi vaikutelma, että noinko vaatimattomia ovat "ValokuvaTaiteen Klassikkot"? Ihan räppäilytason matskua.

Minkkisen omiin fotoihin en saa juuri mitään makua.

No joo, ihan kiva idis, kerran tai kaksi, tuollaiset luisevat jalat jonkin tyynen veden päällä. Joskus. Ison koon kamera, B & W tietenkin, pitkä valotusaika... Siinä kaava.

Mutta että vuosikymmeniä toistetaan samaa ideaa, pienin variaatioin...

Hyvin markkinoitu, kuitenkin.

Heppu kertoo taustastaan myös, että nuoruudessa toosaa ei tullut niin paljon kuin olisi ollut suotavaa. Rotevat rugbyn -pelaajat korjasivat potin. Niin aina.

"Can I take your foto?" -:)

Niin, olisi nyt kertonut tuosta aiheesta enemmän, kun kerran alkoikin!

Nyt näytetään kuvapareja. Joitakin valokuvauksen historian kuvia, ja sitten Minkkisen vierailuja samoilla paikoilla. Joku kapea, "Valokuvauksen Klassikkoon" ikuistettu katu Pariisissa on nykyaikaisena värivalokuvana perin vaatimattoman oloinen. Mutta senhän toki tiesimmekin. Aika kultaa muistot....

Kyse on ihan samasta kuin meillä kotoisen I.K. Inhamme kanssa. Nyt kun kuvataan samoja paikkoja, tulee pakostakin mieleen, olivatko ne Inhankaan kuvat loppujen lopuksi niin ihmeellisiä. Taitaa tuo "nostalgia-lisä" tuoda vanhoihin, eritoten vanhoihin mustavalkoisiin fotoihin niin paljon "lisä-arvoa".

Väliajalla lisää kahvia ja mustikkapiirakkaa. Sekä sitä taivaallista vaniljakastiketta.

Salissa Minkkinen jatkaa tarinointiaan.

Käväisemme Meksikossa ja Kiinassa ja Norjassa ja muisssakin paikoissa. Fast Forward -menetelmällä. Starring Minkkisen keho, tai kehon osa.

Mikäs siinä, yksi tapa kiertää mualimaa tuokin.

Torkahdan taas. Syynä raju fyysinen rasitus eilen ja tänään kuvausreissulla siellä Länsi-Uusimaalla.

Herätessäni yritän miettiä, mikä tämän kolmituntisen niinkutsutun luennon anti oli.

Lähinnä kaksi asiaa.

Ensiksikin Arno Rafael näytti yhden Andre Kerteszin foton, ja kävi ilmi että olen vahingossa fotailujeni alkuvaiheissa tuottanut melko samanlaisen: "Only For You, Baby!" -sukeltaja Strange Days -osiossa.

Sitten tuo Minkkisen ajatus valitulla tiellä pysymisestä. "Stay on that fucking bus!" , kuten hän lausui.

Juuri niin. Sinnikkäästi vaan etiäppäin.

Sattumoisin muuten fyrkkapuolella ihan samaa korostavat sijoitusasiantuntijat. Että kun linja on valittu, siitä tulee pitää kiinni... Höntyilemättä. Vaikka välillä tuleekin lunta tupaan.

Minkkinen saa raikuvat aplodit. Tunnelma on harras. Suorastaan uskovainen.

Tuore Valtion taiteilja-eläkeläinen Jussi Aalto kehoittaa jälleen kerran menemään ostamaan kirjoja. Sinne

No, proggishan oli kuitenkin ilmainen, ja tuli jopa parit mustikkapiirakkakahvitkin. Se vaniljakastike!

Ja tieto siitä, että pieniä ne ovat nuo Uudenkin Maailman Ihmeet.

Hyppään fillarin satulaan, ja pysähdyn Hesarin Alepassa. Ikkunassa on HOK- Elannon kyltti.

Ingmanin jugurtit ovat spesutarjouksessa 0,89 egeä. Sangen edullista.

Kiitos Sok-Elanto. Hengen ja ruumiin ravinnosta!

Opin sen, ettei tuo Arno Rafael minulle mitään pystynyt opettamaan. Se oli tärkeä opetus.

Fotopuolella brändiksi ja guruksi pääsee heppoisillakin eväillä.

Toki sekin oli tiedossa, mutta kyllä tämä kertauskurssista kävi.

Niin, ja onhan mullakin jopa tällä saitilla pari aikavalotuksella tehtyä fotoa, jossa Yours Trulyn kroppa esiintyy. Toisessa kuvista harrastan - uimista...

Onneksi noita kroppakuvia on kuitenkin vain kaksi. Muutenhan se menisi jo jankutuksen puolelle. Jos koko aika vaan samaa aihetta kuvaisi.

(Matinkylä, Espoo 28.7.2007)