Kolea, harmaa marraskuinen sunnuntai-aamu Pariisissa.

Matka on ollut pitkä ja vaivalloinen. Yöunet ovat jääneet vähiin - tyyliin makuuvaunussa Praha-Frankfurt -, mutta nyt olisi vaihteeksi hyvin nukuttu yö takana. Tai ainakin paremmin kuin toissayö, jolloin halvassa vakihotellissa aivan Gare Du Nordin vieressä ei meinannut saada nukutuksi ollenkaan. Olihan perjantain ja lauantain välinen yö, eikä hotellissa ääni-eristystä käytännössä ollenkaan. Parit käyttävät kyseistä majataloa tuntihotellinaan...

Aamupäivänäytökset ovat Pariisin leffateattereissa edullisia. Vain viisi euroa. Päätän hyödyntää tarjouksen, kun ohjelmistossa on mielenkiintoistakin: Korealaisen Kim Ki-Dukin uusin.

Hänen parin vuoden takainen rainansa "Parittaja - Bad Guy" teki vaikutuksen.

Ensinnäkin noilla aasialaisilla on ihan erilainen "silmä" kuin meillä eurooppalaisilla. Heidän leffansa ovat usein visuaalisesti tosi komeita. Esimerkiksi kiinalaisen Wong Kar-Wain leffoissa on pitkiä jaksoja, jolloin tuntee katsovansa aivan Täydellistä Elokuvaa. Hetkittäin Elokuva sittenkin vaikuttaa voivansa nousta "taiteeksi" muiden taiteitten joukkoon, vaikka nuo tuokiot harvassa ovatkin. Wong Kar-Wain uudessa leffassa "2046" on pari sellaista kohtaa...

Kim Ki-Dukin "Parittaja" -pätkässä tematiikka kiinnosti: Prostituoidun ja parittajan kimurantti suhde. Hänen näkökulmansa ei tosin ollut meikäläisittäin "poliittisesti korrekti", kuten ei tässäkään filkassa.

Prostituutiosta on nytkin kysymys, lukiolaistyttöjen sellaisesta.

Kaksi teinityttöä haaveilee Euroopan -reissusta ja päättävät yrittää rahoittaa sen prostituutiolla. Asiakkaat löytyvät tietenkin netistä. Rahaa alkaakin virrata sisään reippaaseen tahtiin. Tytöt ovat innoissaan huomatessaan, miten helposti miehiä voi seksin avulla manipuloida, ja miten tuottoisaa se on. Japanissa muuten kuulemma suuri määrä teinityttöjä rahoittaa meikki- ja vaatekulunsa lähettelemällä postissa pikkuhousujaan hyvin maksaville miehille.

Kovin ovat näköjään kypsiä nuo korealaisetkin tytöt jo teini-iässä. Meillähän nuoret tytöt alkavat panopuuhiin käytännössä usein tuossa 12 vuoden iässä, tavanomaisimmin vanhempien kollien kanssa. Lakiteksti sen sijaan määrittelee homman lailliseksi vasta 16-vuotiaiden kohdalla, mikäli partneri sattuu olemaan täysi-ikäinen. Eli siihen jää muutaman vuoden harmaa sakkoliha-alue. Ja voi sitä miestä, joka nykyisessä noitavainojen ilmapiirissä jää rysän päältä kiinni! Paskalehdistön riemulla ja matalaotsaisten lynkkaushalulla ei ole rajoja. Todellinen herkkupala! Samalla voi sanoa hyvästit työpaikalle ja "maineelle". Esimerkkinä vaikka pari viimeaikaista mediajulkkujen tapausta Suomessa. Ensimmäisessä tapauksessa kaverin työnantaja poisti saman tien kaikki viittaukset netistä kyseiseen henkilöön, kuten Stalinin vainoissa historiankirjoista katosivat nk. "epähenkilöt". Sillä, kuinka kypsiä tytöt olivat, ja olivatko he itse olleet tyrkyllä, ei ole merkitystä. Ei silläkään, kuinka huorahtavasti teinitytöt pukeutuvat ja käyttäytyvät. Ikäraja ratkaisee.

Lakikirjan avulla määritellään, kuka on "lapsi". Mikäli elävän elämän kanssa tulee ristiriitaa, sen pahempi elävälle elämälle.

Työnjako elokuvan stoorissa on selvä: Toinen hoitaa järjestelyt, talouspuolen jne., toinen hoitaa pokat. Tyttöjen välinen suhde sen sijaan on mutkikkaampi...

Vielä kiemuraisemmaksi kuvio menee, kun toinen tytöistä kuolee hypättyään motellin ikkunasta ulos siveyspoliisin rynnätessä paikalle kesken session. "Sutenöörinä" toiminut tyttö nimittäin päättää jatkaa hommia käyden asiakasrekisteriä läpi palauttaen rahat pokille aktien jälkeen. Kuolleen tytön muiston kunnioittamiseksi. Länsimaalaisen on vaikea tuota ymmärtää, ehkäpä kyse on jostakin paikallisesta uskonnollisesta traditiosta. Olisiko konfutselaisuutta?

Kun sitten prostituutiota jatkavan tytön siveyspoliisissa työskentelevä leskimies-faija saa tietää ainoan tyttärensä puuhista, onkin soppa valmis ja katastrofin ainekset kasassa.

Ilmeisen katoliselta isukilta piisaa kyllä opettavaisia tarinoita Äiti Teresasta ja Jeesuksesta ja Vatikaanista, mutta tytön touhut saavat hänet raiteiltaan. Täydellisti. Mies alkaa vainota ja kostaa tyttärensä asiakkaille. Yhden kotiin hän ryntää kesken perhe-aterian, seurauksella että tämä asiakas hyppää ikkunasta ulos. Avainsana: Häpeä.

Merkillepantavaa on, että sekä tytöillä että asiakkailla on monasti hauskaa petipuuhissaan. Ikkunasta hypännyt tyttö on imarreltu pokien huomionosoituksista. Keski-ikäiset miehet lirkuttelevat onnellisina sängyssä. Heille nuoret tytöt ovat varsinaisia "Laupiaita Samarialaisia". Eräskin vetelee haikosia lakanoiden välissä naama hymyssä todeten tuntevansa itsensä kymmenen vuotta nuoremmaksi ja haluavansa kovasti suhteen tämän prostituoidun kanssa...

Yhteiskunnalle tämä ei kuitenkaan sovi. Elokuvasta ei suoraan ilmene, ovatko tytöt ala-ikäisiä. Perässä ovat kuitenkin sekä poliisit että kostonhimoinen, nyt jo yhden seksinostajan tappanut faija, jonka missiona on "pelastaa" tyttärensä. Vaikka ketään ei ole pakotettu mihinkään, ja kaikilla näyttää olevan kivaa. Isä-Papalle tyttären toiminta on liian kova pala. Hän hiippailee yöllä oman, nallen kanssa nukkuvan kullannuppunsa huoneeseen katsomaan tämän nukkumista. Minun tyttäreni - HUORA? Ja kuuluuhan yksi Mooseksen välittämistä kristinuskon kymmenestä peruskäskystä: "Älä tee huorin!". Se kuuluisa kuudes käsky...

Isän viimeiseksi "pelastusyritykseksi" jää sitten matka tytön kanssa kahdestaan maaseudulle. Jospa tyttö "parantuisi".

Eräässä kohtauksessa isukilta voimat loppuvat ja uni voittaa, kun auto jumiutuu metsätielle. Sillä välin tyttö selvittää tilanteen kaivamalla kivet pois auton eturenkaan edestä. "Autettava" onkin "auttajaansa" vahvempi. Kuka tässä apua tarvitseekaan? Miksi "auttamisen" seurauksena nytkin on katastrofi?

Isän yritykset ovat kuitenkin turhia, faijan kintereillä ovat jo hänen omat poliisikollegansa, jotka noutavat hänet pois.

Tyttö jää yksin "erämaahan" opettelemaan auton ohjausta, joka jotenkuten alkaakin sujua. Isukista ei sitten ollutkaan "opettajaksi".

Elokuvassa on myös kiinnostavaa viittausta intialaisesta kulttuurista tuttuun "Pyhään Prostituutioon". Prostituutio voimavarana - tämähän on, ainakin Suomessa, julkisessa "keskustelussa" tyystin vaiettu lähestymistapa aiheeseen.

Kim Ki-Dukin visuaalinen ote on paikoitellen hyvin vahva tässäkin pätkässä. Esimerkiksi ylhäältä kuvatussa kohtauksessa, jossa autonajoa opetteleva tyttö pääsee umpikujasta pois kiemuraiselle, joskin mutkikkaalle tielle on jotakin hyvin Itämaista. Vaikea kuvitella, että eurooppalais-amerikkalaisessa filminteossa tuommoiseen sanattomaan ilmaisuun kyettäisiin.

Musiikkitaustana Erik Satieta. Niin kaunista. Ja niin surullista.

Kim Ki-Dukin musavalinnat ovat yllättäneet ennenkin. "Parittaja" -leffassa hän käytti ruotsalaista, Carola Häggvistin esittämää 1800 -luvun virttä "Blott en dag" pätkän vapauttavassa loppukohtauksessa.

Satiehan oli muuten Persoona, jos kuka. Asui Pariisissa pikkuruisessa ullakkokopissa lähes täydellisessä köyhyydessä. Hän oli dandy, jonka omaisuus muodostui lähinnä puvuista, joita hänellä sitten olikin kymmenittäin. Tuomittiin pariksi päiväksi vankilaan, koska lähetti "solvaavan" postikortin eräälle musiikkikriitikolle. Ja Erik Satien musiikki on universaalia, ja ikuista...

(MARRASKUU 2004)