|
||
| Aegna luontoparatiisi Tallinnan edustalla (Baltic Guide 05/2009) (pdf) ALKUPERÄINEN KÄSIKIRJOITUS  Aegnan saari Tallinnan edustalla - luontoparatiisi tunnin laivamatkan päässä Tallinnan satamasta. Kesän 2008 paras löytö. Kaduttaa vain, ettei saarta tullut älyttyä jo aikaisemmin, vuosia sitten. Parempi kuitenkin myöhään, kuin ei milloinkaan. Aegnahan näkyy kaikille Tallinnaan meritse tuleville. Se iso saari vasemmalla, vastapäätä vielä suurempaa Naissaarta. Pinta-alaa Paratiisisaarellamme on 300 hehtaaria, korkeutta enimmillään vain 14 metriä merenpinnasta. Laivakuljetukset Aegnalle lähtevät nykyisin vaivattomasti aivan Tallinnan satamasta, Linnahallin laiturista. Aikaisemmin yhteydet toimivat kauempaa, Piritalta. Heinäkuussa, viimeisenä sunnuntaina, teemme ensimmäisen koe-reissun. "Edasi-tagasi" -piletin hinta ei päätä huimaa, muutama euro. Sen voi ostaa joko netistä, tai Linnahallin satamasta jopa juuri ennen lähtöä. Netistä näkee reaaliaikaisen varaustilanteen. - Sympaattisen "Juku" -laivan kapteeni kertoo, että kyseessä on jonkinlainen Tallinnan kaupunginhallituksen kanssa solmittu liikennöintidiili, joka asettaa omat rajansa matkan hinnoittelulle. Hyvä niin. "Juku" osoittautuu miellyttäväksi purtiloksi. Puskee sinnikkäästi kohti saarta. Matkustajia tällä vuorolla, parhaaseen turistiaikaan, on vain kymmenkunta. Kesä-aikaan ajetaan useita Tallinna-Aegna-Tallinna -matkoja päivässä, pitkälle syksyyn. Reissua voi tehdä kannella Tallinnan silhuettia ihaillen, tai laivan sisällä oleskelutiloissa. Aegnan satamassa, pienessä rakennuksessa sijaitsee ensiapu-asema. Vapaa-ehtoinen "Päästerühm" (Pelastuspalvelu) päivystää. Fillareita vuokrataan. Saaren laajat ja monipuoliset metsät alkavat välittömästi tulolaiturin takaa. Sadan metrin päässä satamasta sijaitsee kulahtaneessa rakennuksessa pikkupurtavaa, jäätelöä ja juotavaa tarjoileva baari. Kylätiet ja polut risteilevät viileän metsän siimeksessä. Heti käy selväksi, että täällä - Tallinnan hektiseen nykymenoon verrattuna - aika on pysähtynyt jonnekin 60 -luvulle. Noin kilometrin päässä satamasta vasemmalla rannalla sijaitsevan entisen upseerikerhon pihalla, marjapensaiden keskellä sijaitsevan pöydän äärellä pari venäläistä entistä Puna-armeijan upseeria viettävät pitkää, rauhallista ja kosteaa suvista iltapäivää. Lettipäiset lapsenlapset leikkivät lähistöllä. "Flora Ohvitseride Kasiino" on palvellut niin Tsaarin, itsenäisen Viron, natsi-Saksan kuin Puna-armeijoitakin. Talo tarjoaa majoitus- ja baaripalveluita. Nostalgiset tilat ovat sinänsä kunnossa, mutta loistonsa päivät jo kauas taakseen jättäneet. Tunnelma on kuin Tsehovin novellista: Mennyttä maailmaa. Juuri sopiva hetki tilata maukas eestiläinen huurteinen ja sen kanssa naposteltavaksi lautasellinen noita etelänaapurimme erinomaisen herkullisia pikkupurtavia: Valkosipulileipiä. Tätä autuutta! Vaikka on heinäkuun loppu, väentungosta saarella ei todellakaan ole. Oivallinen tilaisuus mietiskellä hieman Aegnan historiaa. Vuonna 1577 ruotsalaiset merirosvot iskivät, ryöstäen mukaansa paitsi kaiken omaisuuden saarelta, myös sen asukkaat. Myöhemmin saari toimi karkotuspaikkana. Vuonna 1726 kirjataan asukkaita Aegnalla olleen vain kolme perhettä, elinkeinonaan kalastus, hylkeenpyynti ja pienten peltotilkkujen viljely. Moniaita kertoja joutuivat aegnalaiset vuosisatojen saatossa poistumaan kotisaareltaan milloin minkäkin sotilaallisen hankkeen tai syyn takia. Ensimmäisen maailmansodan kähinöiden yhteydessä saarelle rakennettiin varuskunta ja jopa rautatie. Vuonna 1975 luovutettiin Aegna Tallinnan kaupungille. Pääsy saarelle oli vain tallinnalaisilla. Saaren kulta-ajan muodostivat vuodet 1960 - 1990, jolloin Aegnalla sijaitsi parikymmentä lomakotia, yhteensä 600 hengelle. Noin 30 000 lomalaista per vuosi. Vaikuttaa, että nykyään etupäässä Eestin venäjänkielinen väestönosa suosii Aegnaa pikni-kohteena. Kysyttäessä selviää, että suomalaisia täällä näkyy vain muutama kesässä. Baarituokion jälkeen on aika lähteä kulkemaan kohti saaren pohjoisosaa. Polku lähtee heti "Floran" takapihalta. Millainen polku se onkaan! Millaisen metsän läpi se viekään! Satumetsä! Tällaista ei koto -Suomessa enää löydä kuin joistakin kansallispuistoista: Luonnonvaraista, "hoitamatonta" sekametsää! Tässä silmä lepää, ja sielu saa ravinnetta! Korkeita petäjiä, runsasta aluskasvillisuutta... Tehometsätalous on pysynyt Aegnalta kaukana! Saaren luonto osoittautuu mitä monipuolisemmaksi: Jylhiä männikköjä, korkeita kuusikkoja, niittyjä, hiekkaisia mäntykankaita, lampia, suontapaisia, katajaisia hiekkadyynejä ruusunmarjapensaikkoineen... Pienellä alalla. Puna-armeijan hylättyjen rannikkopattereiden jäännöksiä. Pohjoisrannalta löytyy Paratiisi: Hiekkaranta omaan käyttöön koko heinäkuiseksi iltapäiväksi! Niemen takaa näkyy Naissaari. Suomen -laivat seilaavat ohi. Eikä ristin sielua juuri missään - koko aikana rantaa pitkin kulkee vain yksi kolmen naisen ryhmä, siinä kaikki. Ylellistä! Tulee mieleen, mistä muualta lähi-alueilta näin tyhjän rannan tuntikausiksi saisi omaan käyttöönsä? Vastaus: Ei mistään. Hiekkarannalla köllöttelyn ja uimisen jälkeen seuraa ohjelmassa patikointia pitkin Aegnan pohjoisrantaa. Kas, tuollahan näkyy Pranglin saari! Mitenköhän sinne pääsee? Otetaanpa selvää ensi kesäksi... Siistiä on. Tuossa on telttailupaikka. Roskikset viimeisen päälle kunnossa, tulentekopaikka samoin. Jopa polttopuut on tuotu paikalle... Säännöllisin väimatkoin löytyy saarelta infotauluja - "kontrollipunkt". Selkeät opasteet. Eikä edelleenkään "Homo sapiens" -lajin edustajia näköpiirissä. Voiko olla totta? Kilometrin verran saaren sisäosiin, ja jo löytyy jokunen asuttukin talo. Tuolla näkyy olevan toimintaa, ryhmä nuoria, olisivatkohan partiolaisia... Vanhoilla kyläteillä näkyy olevan nimetkin: Tagamaa tee. Külaniidu tee. Muutamia mukavan ränsistyneitä ja kuvauksellisia rakennuksia. Eräästä risteyksestä löytyy kyläkaivo janon sammuttamiseen. Pitkässä rakennuksessa Neeme Möll asustelee kesät perheineen ja vuokraa paria huonetta. Kurkistus sisään kertoo, että "retrosta" on nytkin kysymys: Aikamatka 1960 -luvulle. Neeme kertoo, että turistit toki ovat tervetulleita, mutta minkäänlaista massaturismikohdetta Aegnasta ei edes haluta. Selvä. Sehän sopii. Saaren keski-osassa viimeistellään kesällä 2008 Luontokeskuksen taloa. Heinäkuinen Aegnan-reissu ei jää kesän viimeiseksi. Varmaa on, että tänne tulee palattua joka vuosi jatkossakin. Hyvin epätodennäköiseltä tuntuu, että Aegnasta koskaan mitään suuren yleisön kohdetta tulisi. Säännöllinen laivaliikenne saarelle alkaa taas toukokuussa.  www.aegna.ee www.lindaliini.ee (HELMIKUU 2009) |
||
