|
||
| Lauantai, marraskuun ensimmäinen, 2008. Ohjelmassa retki Auschwitziin. Viikko on mennyt junissa Euroopan läpi körmyytellessä. Väsymys eilen illalla Krakovaan saapuessa olikin mega-luokkaa. Onneksi Deco Hostellissa odotti tilava, siisti oma huone. Oma kylppäri. Putipuhtaat, lumivalkoiset, mukavan viileät lakanat. Lautalattia. Edullinen majapaikka rauhallisella alueella, lähellä keskustaa. Nukahdin valot päällä, herätyskello kännykässä jäi lataamatta. Onneksi heräsin omia aikojani: Ei sentään myöhästytty Auschwitzin -reissulta! Kerkisi vielä aamupalankin hotkaista Decossa. Tästä tulee masentava päivä, se on selvää. Nyt on kuitenkin aikataulullisesti sopiva rakonen hoitaa tämä Auschwitz -asia pois päiväjärjestyksestä. Tämä on kai neljäs käynti Krakovassa parin vuoden aikana. Olisihan merkillistä, jos tulisi käytyä Krakovassa näinkin usein ilman vierailua läheisessä Auschwitzissa. Kysymys on eurooppalaisesta yleissivistyksestä. Lähihistoriastamme. Matkanjärjestäjän pikkubussi noutaa Deco Hostellilta yhdeksältä. Ryhmä on kansainvälinen, tusinan verran osallistujia. Silmiinpistävan tummaa ja kyömynenäistä porukkaa... Ajomatka Auschwitziin kestää toista tuntia. Ohitamme pari puolalaista hautuumaata. Tänään on Puolassa kansallinen pyhäpäivä, Pyhäinmiestenpäivä. Kaupat kiinni. Polakit vaeltavat suurin joukoin hautuumailleen. Hautausmaiden edustat täynnänsä kukka- kynttilä- ja makeiskauppiaita. Hienoja myöhaissyksyisiä lehtipuumetsiä matkan varrella... Perillä Auschwitzissä (Oświęcimin). Meille annetaan kuulokkeet, hyvä. Tällä retkellä ainakin saa oppaan selostuksesta selvää. Jaaha, tuossahan kuolemanleiri jo näkyykin. Sisään vaan portista, jonka yläpuolella lukee: ARBEIT MACHT FREI Tuttu kuva lukemattomista yhteyksistä, eurooppalaista peruskuvastoa. Holokausti on eurooppalaisen lähihistorian ydintä, ja Auschwitz - Birkenau sen päänäyttämö. Sisällä ollaan. Keskitysleirissä. Raskas kamerakalusto jalustoineen tuli raahattua mukaan turhaan. Ei tee mieli ottaa kuvan kuvaa. Ei edes tuosta kuuluisasta portista, vaikka se tämän jutun kuvitukseksi sopisikin. Monet näkyvät tosin räpsivän noilla digivehkeillään. Mitä ihmettä minä täällä kuvaisin? Auschwitz on kaiken meikäläistä kuvausmielessä kiinnostavan täydellinen vastakohta. Kierros tuhoamisleirissä on kattava, opas asiantunteva ja selkeäkielinen. Auschwitzissa näkee, mihin tilanne äärimmillään voi kärjistyä - ja on kärjistynyt Auschwitzin jälkeenkin, esimerkiksi Pol Potin ja Punaisten Khmerien Kamputseassa. Sekä Afrikassa: Ruandassa... Puhumattakaan siitä, että Auschwitzin vapauttaneen Puna-Armeijan komentaja, Generalissimus Isä Aurinkoinen omissa hankkeissaan listi kai moninkertaisen määrän ihmisiä. Pelkästään 30- luvun maatalouden pakkokollektivisointi Neuvostoliitossa maksoi Wikipedian mukaan saman verran ihmishenkiä kuin Aatun keskitysleirit. Siis muutaman miljoonan. Kommunismin valtahan oli myos ajallisesti paljon pitkäkestoisempi kuin natsismin. Maantieteellinen alakin paljon suurempi. Eräs tuttu Neuvosto-Eestissä totesi 80 -luvulla: "Hitler oli pikkupoika Staliniin verrattuna!". Niin, ja ellei Suomi olisi mennyt Aatun kanssa kimppaan (ainoa vaihtoehto silloin), Stalinin vainoissa olisi tuhoutunut X miljoonaa suomalaista... Peli on julmaa, mutta raakaa! Kaikki Auschwitsissa tulee nähtyä. Kaasukammioita ja krematorioita myöten. Täällä kaasukammiossa ylhäällä katossa on räppänä, josta Zyklone-B -kaasu ujutettiin sisään. Uhrit luulivat olevansa menossa suihkuun... Tuossa ovat polttouunit. Pari ruumista kerralla, poltoaika n. 40 minsaa, lopputulemana kasa tuhkaa, jolla ympäristön pellot lannoitettiin... Tämän piti oleman se kuuluisa "Lopullinen Ratkaisu" (Endlösung) juutalaiskysymykseen, josta korkeimmat natsijohtajat 20. tammikuuta 1942 Wannseen konferenssissa tekivät päätöksensä. Tuossa on paikka, jossa Auschwitzin komendantti Rudolf Höss vuonna 1947 hirtettiin. Lähti sodan loppupeleissä lipettiin, mutta saatiin Lännessä kiinni englantilaisten toimesta, ja luovutettiin Puolaan tuomiolle. Sai maistaa omaa lääkettään. Natsit hoitivat ihmisten tuhoamisen perinpohjaisella saksalaisella järjestelmällisyydellä. Teollista toimintaa, hiusten talteenkorjaamista myöten. Näemmekin yhden huoneen, joka on hiuksia täynnä. Raaka-ainetta tekstiiliteollisuudelle. Ihmetyttää, että jos juutalaiset (vaikka joutuihan tuohon LihaMyllyyn paljon muitakin ryhmiä), kerran ovat tuollaista PaskaPorukkaa, kuten kansallissosialistit meille halusivat uskotella, miksi selkärepussani tälläkin hetkellä painaa ainakin toistaiseksi laadukas, 550 -sivuinen juutalaisen kirjoittama romaani: Alfred Döblinin Berlin Alexanderplatz... Kuinka hedelmällinen onkaan tuo juutalainen asenne: Ulkopuolisuus. Juutalaisuus voi olla muutakin kuin uskontoa ja rotua: Asennetta! Ja onhan kyseessä maailman lahjakkain kansa... Tieteessä, taiteessa, taloudessa... Juutalaisten osuus maailman väestöstä on promilleluokkaa. Sensijaan Nobelin tiedepalkintojen saajista 22 prosenttia kuuluu tuohon ryhmään. Luvut puhuvat puolestaan. Natsijohtajat puolestaan olivat narkomaaneja, homoja, pelkureita, byrokraatteja, pornografian suurkuluttajia, valta-friikkejä ... Varsinaista pervo-porukkaa. Eipä silti, olihan Aatu oikeassa väitteessään, että maailma hukkuu paskaan. Senhän se juuri tekeekin. Kiihtyvällä tempolla. - Kansakoulussa opetettiin, että mikäli kaikilla intialaisilla ja kiinalaisilla alkaisi olemaan telkku, jääkauppi ja auto, seuraisi siitä maailmanloppu. No, nyt se on tapahtumassa... Mutta turha alkaa veivaamaan tuolla rotu -argumentilla. Olipa rotu mikä hyvänsä, kyse on "Homo Sapiens" -nimisestä Alastomasta Apinalajista. Joka tosiaankin on tuhon tiellä. (Desmond Morrisin kirjoja kannattaa lukea! Alaston Apina on perusteos, samoin Hellyyden Anatomia. Biologit kertovat mistä tässä kaikessa oikein onkymysys - eivät lässyttävät poliitikot ja pskykoloogit...). IHMINEN on Maapallon Syöpä, kuten arkkipiispa Mikko Juva taannoin totesi. Rotuun katsomatta. Rodut ovat vain kaikki samaa paskaa, eri paketeissa. Pieni väliaika, ja jatkamme Birkenaun puolelle. Sataa tihuttaa. Ahtaaseen, vanhoihin tiilisiin puolalaiskasarmeihin rakennettuun Auschwitziin verrattuna lähellä sijaitseva Birkanau osoittautuu aivan erilaiseksi paikaksi. Kooltaan monikymmenkertainen alue sijaitsee keskellä peltoja. Parakit laudasta rakennettuja. Muutama on vielä jäljelläkin, vaikka natsit suurimmaksi osaksi hävittivät parakit sodan loppukahinoissa. Kymmenittäin tiilisiä korsteeneja vaan törröttää pellolla... Parakeissa ei muuten ollut lämmitystä, ja katonrajassa leveät aukot ulkoilmaan... Vankien elinaika-odote laskettiin pikemminkin viikoissa kuin kuukausissa. Missä ajassa oli kuitenkin tarkoitus riipiä kaikki tehot irti "Tuhatvuotisen Valtakunnan" (Kolmannen Valtakunnan elinikä jäi alle 15 vuoteen) sotakoneiston tarpeisiin... Vankien keskipaino jotain 25 - 30 kg per vanki. Muona-annos: Aamulla puoli litraa korvikekahvia, päivällä lautasellinen mädistä vihanneksista valmistettua lientä, illalla 300 gr leipää... Noilla eväillä piti sitten paiskia hommia 11 tuntia vuorokaudessa. Kierros on ohi, pakkaudumme takaisin pikkubussiin ja aloitamme paluun Krakovaan pimenevässä iltapäivässä. Hiljaista porukkaa. Krakovassa vakirafla, peruspuolalainen "Chata" on tänään pyhän johdosta kiinni. Talsimaan keskustaan. Kas, puiston yltä lentää juuri komea hanhiparvi muodostelmassa kohti Etelää. Jostakin Kuolan niemimaalta varmaankin tekevät matkaa, syysmuuttoaan... Jotenkin sopii tunnelmaan. Vanhan kaupungin liepeiltä löytyy avoinna oleva ruokapaikka. Metsästäjänkeittoa. Höyryävän kuuma satsi kannetaan eteen. Runsaasti sattumia. Äkkiä lusikoitu. Harvoin on soppa maistunut näin hyvältä! Tilaan toisenkin annoksen. Suolet täynnä lihasoppaa, elossa ollaan. Huonoimminkin voisivat asiat olla! Ei ehkä ihan pienistä tee mieli valittaa vähään aikaan... Laskun mukana tarjoilija tuo vielä yllärinä pikarillisen hunajalikööria... Hätäkös tässä. Ollaan sentään hengissä! Puhtaat lakanat, kylmä huurteinen (paikallisen Tyskie -panimon laatuisaa tuotantoa) ja puolikas kreetalaista punkkua odottavat Deco Hostellissa. (Praha 8.11.2008) 
|
||
