|
||
| Hauska tarkkailla ihmisten ilmeitä ja reaktioita kun käyttää sanaa EI. Hölmistyneitä, epäuskoisia katseita. Arka hymynkare suupielissä: "Onpas tuossa erikoinen ihminen"... Aivan kuin sana olisi heille tuntematon... Joskus katsotaan jopa säälien kuin jotakuta, joka käyttäytyy "huonosti". Tuntuu, että kyseinen sana onkin katoamassa Suomen kielestä. Sanan EI käyttöä vältetään ihan vihonviimeiseen asti. Erityisesti tämä korostuu kaikessa myyntiin, markkinointiin ja asiakaspalveluun liittyvässä: Kielteiset asiat yritetään kiertää jotenkin "myönteisen" ilmaisun kautta. Ettei vaan vahingossakaan oltaisi - Hui kauhistus! - "negatiivisia"! Asiakaspalvelijat ja muu markkinointiväki on aivopesty karttamaan sanan EI käyttöä, kuten asioiden nimittämistä niiden omilla nimillä muutoinkin. Lähes kaikelle löytyy tuo "myönteinen" kiertoilmaisu. Suurelle osalle tästä porukasta EI -sanan kaikkinaisen käytön kiertäminen/kieltäminen on mennyt niin syvälle heidän koko persoonallisuutensa, että he ovat vieläpä täysin vilpittömiä. Toljottavat vaan ystävällisesti suoraan silmiin, ja yrittävät taikurimaisesti soveltaa jotakin kummallista kielipeliä, myyntipuhetta tai manipulaatioteknikkaa, jonka avulla musta taas saadaan valkoiseksi. Tai ainakin näyttämään siltä. Tästä olisi Georg "1984" Orwell innoissaan. "Newspeakiä" parhaimmillaan! " Mitä aikaa on tämä? Avomielinen puhe on hulluutta" - kuten Bertold Brechtaikoinaan jo totesi. Kun puhelinoperaattorin asiakaspalvelu ei vastaa... "Kiitos kun soitit" jne... Näppäile sitä tai tätä painiketta... Pyydetään asiakaskoodia... "Tunnistamisen helpottamiseksi..." Sitten jonotusmusaa... "Odotathan vielä hetken...Jonotus on maksutonta..." Sen jälkeen mairealla mainosäänellä tiedote: "Kaikki asiakaspalvelijamme PALVELEVAT PARHAILLAAN"... Siis Suomeksi sanottuna: "Meillä EI ole aikaa vastata puheluusi, ÄLÄ turhaan soittele tänne, dorka!". Mene nettiin, osoite on se ja se! Ihmistyö on liian kallista! Täytyy tosiaankin olla totaalinen imbesilli, että heille jaksaa soitella! Housukaupassa: Niin,
siitähän on jo pari vuosikymmentä, kun kunnollinen
valikoima eri kokoja rättikaupoista katosi. Valmistajat ja kauppa
hiffasivat, että laitetaan jakeluun vain kolmea-neljää
kokoa. Säästyy valmistus- ja "logistiikka" -kustannuksissa.
Asiakkaat hoitakoot pienentämiset ja suurentamiset itse! Sattuu vain olemaan niin, että vaikkapa Helsingistä on käytännössä erittäin vaikeaa tai mahdotonta löytää liikettä, joka tuollaisia pikkukorjauksia ottaisi tehdäkseen. Viimeksi housukaupassa myyjätär alkoi viimeisenä oljenkortenaan vänkäämään, että itse asiassa byysät ovatkin oikean kokoiset, "valmistajan mittastandardi vaan on muuttunut". Mutta kun pöksyt oli jo sovitettu ja väärän kokoisiksi todettu! Lisäksi asia kävi ilmi myös housujen sisältä löytyvästä kokolapusta (kun sitä oikein osasi lukea). Voi sitä myyjättären närkästynyttä ilmettä: "Vaikea asiakas!". Hänellekin oli näköjään ohjeistettu, että kauppaan tulleelle asiakkaalle on saatava myydyksi jotakin. Jos ei asiakkaan kysymää tuotetta ole, niin sitten jotakin muuta. Sama se, mitä. Ystävällisesti hymyillen, tietenkin. Pääasia, ettei asiakas vaan poistu tyhjin käsin! Lähtökohtana on asiakkaan argumenttien kumoaminen tavalla tai toisella. Mielellään niin, että asiakas tuntee itsensä hölmöksi. Mutta kun ne pöksyt vaan EIVÄT olleet oikeaa kaliiperia! Soitto hotellin vastaanottoon: Vaatimaton kysymys, josko löytyisi silloin ja silloin vappaata yhden hengen huonetta. Resepsunistin vastaus: "Meillä on silloin sviittejä tarjolla." "Niin, niin, mutta kysyin yhden hengen huonetta." "Kuten totesin, silloin meillä on sviittejä tarjolla. Niissä voi olla myös yksin." Jaaha. Tää on taas tätä. Tyttö on määrätty myymään tuollainen sviitti vaikka väkisin. Henkilö ei kykene vastaamaan yksinkertaiseen kysymykseen kieltävästi, selvällä Suomen kielellä: "Ei. Vapaita yhden hengen huoneita ei valitettavasti tuolloin ole." Pitää yrittää venkoilla tuon sviitti -tyrkytyksen kanssa. Hän jättää luontevasti mainitsematta, että sviitin hinta on about kolminkertainen normaaliin ykköseen verrattuna. - Hyvin on oppi mennyt perille! Juttu on niin, että kaiken maailman totalitaaristen valtioiden propagandanikkarit ovat apukoulutasoa verrattuna modernin kulutusyhteiskunnan markkinamaakareihin. Nämähän ne vasta osaavat! Myydä turhaa, myydä liian paljon, myydä huonoa. Manipulaatio- ja indoktrinaatiokoneistot ovat todellakin saavuttaneet mittasuhteet ja tehot, joista joku Goebbels ei osannut edes haaveillakaan. Kohta olemme - osittain jo olemmekin - tilanteessa, että inhimillinen kommunikaatio on pelkkää myyntipuhetta. Jokainen yrittää MYYDÄ jotakin: Jos ei tavaraa tai "palvelua", niin sitten aatetta tai uskoa... Siihen se menee, vääjäämättä. Mutta kun se nyt vaan EI ole niin! EI tule kuuloonkaan! EI perkele... Hei ÄLKÄÄ nyt viitsikö! Kun se vaan EI käy! Sinä ET saa tehdä niin! EI ikinä tule onnistumaan! EI jumalauta... Kiitos EI! Kun tuo nyt vaan EI satu pitämään paikkaansa! Koska minä EN halua sitä! Se EI sovi minulle! ÄLKÄÄ yrittäkö vedättää! EI missään nimessä! EI saatana... EI! EI! EI! Kertakaikkiaan EI! Tai sitten oma suosikkini, Jane Birkin/Serge Gainsborough tuotannosta: "Je ne t'aime moi non plus!". Voiko sitä kauniimmin sanoa - ja eritoten MITEN he sen sanovatkaan...Tai siis esittävät. Sillä eihän tuo biisi oikeastaan laulua ole. Amerikan Ihmemassa kaikki on toisin. Muistammehan kun presidentti Bill Clinton suorassa tv -lähetyksessä julisti koko maailmalle, jotta "No, I did not have a sexual relationship with that woman, Monica Lewinsky". Kyse oli tietenkin valheesta, mutta positiivista kuitenkin kuulla poliitikolta ja lakimieheltä noin simppeliä, kansantajuista tekstiä. Samaan lauseeseen oli ympätty kieltoilmaisu vieläpä kahteen kertaan! Hyvä yritys, Clintsa! Oma tarinansa on sitten tietenkin naisten EI. Joskus se saattaa jopa tarkoittaa EI, monasti tosin KYLLÄ. Tai sitten: Ehkä, kernaasti,jos, ilman muuta, mikäli, sillä edellytyksellä, ilomielin, riippuen siitä, mielihyvin... whatever. Aina tilanteen mukaan, useimmiten jälkikäteen merkitys onkin toinen kuin tilanteen ollessa päällä. Tämä koskee etenkin oikeudellisia kysymyksiä - sääli juridisissa koukuissa kiemurtelevia Veli -parkoja... Mutta ei nyt enemmälti mennä tähän problematiikkaan, ettei menisi liian vaikeeksi! Hei Maailma, Haloo Ihmiskunta: Tuliko asia selväksi? Häh? Johan se on kumma, jos EI uskota! Prkl! (Ylläsjärvi 23.11.2007)
|
||
