|
||
"A HOUSE DEDICATED TO THE PICTURES OF EROS" "St. Pauli ja Reeperbahn, sinne veri vetää uudestaan"- niin, näinhän lauleskeli Goodmanin Irwin aikoinaan. Onhan tuohon Elbe -joen satamakaupunkiin vuosikymmenien ajan lukemattomien Suomi -poikien matka kulkenutkin. Ennen useampien - Reeberbahnin ollessa suhteessa tärkeämpi paikka Suomen kannalta asiaa katsoen kuin nyt. Moni heppu on täällä "menettänyt" takavuosina nk. poikuutensa. Nythän "alalla" on niin paljon muutakin tarjontaa, monenlaista, ja lähempänäkin. Ummehtuneilla Jallu / Tabe Slioor -1950- ja 60- luvuilla Hampurin merkitys oli suurempi. Legendaarinen Reeberbahn...Saksalaistyyppisen, tehokkuudeltaan ja kaupallistuneisuudeltaan huippuunsa viritetyn seksin Mekka... Täällä kulkija pääsee ylimääräisistä masseistaan eroon erinomaisen sutjakkaasti - moni on siinä onnistunut. Peruskikkahan on drinkin tilaaminen tytölle baarissa. Usein nuo drinksut ovat tulleet maksamaan satoja, jopa tuhansia D -markkoja tai euroja... Täällä osataan todellakin vedättää, kaikessa seksiin liittyvässä. Nouse Herberstsrassen "Peltikujan" tytön kanssa yläkertaan hänen 50,- egenhintapyyntönsä innoittamana - ja palaa puolen tunnin kuluttua takaisin "häntä koipien välissä".Joko rajusti "extraa" pulittaneena tai sitten konemaisesti runkattuna. Siinä pelin henki. Kuvio on sama myös katutyttöjen ja Eros Centereiden vosujen kanssa. Jos asennon vaihtoa tekee kesken session mieli, maksat siitäkin lisää. Nyt olemme Saksassa! Mutta jotakin hyvääkin alueelta löytyy. Seuraavalla lomareissulla Hampurin kautta alaspäin on hyvä varata pari tuntia tutustumiselle Pohjois-Euroopan mielenkiintoisimpaan eroottisen taiteen museoon. www.eroticartmuseum.de Sijaitsee kivenheiton päässä Rebarilta Landungsbrückenin suuntaan, katuosoitteessa Bernhard-Nocht-Str. 69. Auki myöhään iltaan asti, vahintäin kymmeneen. Vanha, tunnelmallinen tiilitalo. Museo levittäytyy kolmeen kerrokseen. - Naapurissa sijaitsee muuten suomalaistenkin poppareiden suosima "Washington Bar". Laaja kokoelma eri maiden eroottista taidetta vuosisatojen varrelta. Kaikkia tekniikoita, kaikkia tyylilajeja löytyy. Peruskokoelma ja vaihtuvia teemanäyttelyitä. Viihtyisä kahvila ja hyvinvarustettu kirjakauppa: Upeita valokuva- ja taidekirjoja, julisteita, postikortteja, pikkuesineitä... What's your Pleasure - what's your Game? Pin-up, fetissi, kinky, Golden Shower, bondage, gay/lesbo, kengät, elukkafantasiat, lateksi, SM... Jokaiselle jotakin - ja hyvällä maulla! Oikeastaan juuri kertaakaan ei katsojalle tule vaivaantunutta oloa. Tämä on nimenomaan eroottisen taiteen museo - porno loistaa poissa-olollaan. Tai, no, ehkä kerran... Pitikö tuossa B- rappu -kuvasarjassa kauniin mallin perseenreikää noin ylenpalttisesti revitellä? Fotari näkyy olleen hänen ammattivalokuvaaja -miehensä... No, anti olla, jatkakaamme tutustumista näyttelyyn, ei pysähdytä liian kauaa tuon seinämän eteen... Tunnetuista taiteilijoista edustettuina ovat mm. Rembrant, Picasso, Helmut Newton, Lisäksi museon taiteilijoista voidaan mainita käsittämättömän (ja turhan!) kovamaineinen Keith Haring, Salvador Dali -pervo tietenkin, sekä kirjoittajan oma suosikki, 20 -luvun dekadentin Berliinin piirtäjä George Grosz. Saksa ennen Aatun valtaannousua muodostaakin yhden hyvin edustetun kokonaisuuden. 1800 -luvun ranskalainen eroottinen taide on myöskin aivan oma lukunsa. Japanilaisista 1800 -luvun töistä huomaamme, ettei "mitään uutta auringon alla"- ikäero geishojen ja heidän samurai -asiakkaittensa välillä oli tuolloin raju, kuten ostoseksissa usein on tilanne nytkin. Museon KruununJaloKivi: Barent von Otternin (1492 - 1524) "Neptun und Nymphe". Kokoelmissa on parituhatta taideteosta, lattiapinta -alaa yli 3000 neliötä. Yleisluonnehdintana voisi todeta, että piirrokset, jopa lyijykynäpiirrokset, osoittautuvat kilpailussa katsojan huomiosta pärjäävän yllättävän hyvin. Vaikka samassa salissa saattaa olla seinällinen huippufotareiden mestarillisella tekniikalla työstämiä värivedoksia. Mutta niinhän eräskin taiteilija - oliko se William Penn? - totesi: "Less is more!". Pitää tässäkin kutinsa. Pääsymaksu museoon on alhainen - alle Stadin leffalipun hinnan. Vastinetta tulee koko rahan edestä. Museon esite on pieni korkeatasoinen kirjanen ("Ein Führer"), jossa läpileikkaus museon eri tyylilajeista. Miten valtava inspiraation lähde erotiikka onkaan eri aikakausina eri maissa taitelijoille ollut! Jos "rakkaudesta"" tässä yhteydessä voisi puhua, olisi kyse museon teoksista välittyvästä taiteilijoiden rakkaudesta työhönsä - ja aiheeseensa. Kirjasessa myös pari pientä kirjoitusta, saksaksi ja enkuksi. Mini-esseessä "What is the thing called love?" Carl-Jürgen Tohmfor käsittelee "kielletyn hedelmän" kiehtovuutta taiteellisen luomistyön kannalta, kaksinaismoralismia ja suvaitsevuuden merkitystä. Esseen mukaan museon perustaja Claus Becker ei uskonut sen enemmän militanttien feministien kuin macho -miestenkään ohjelmajulistuksiin - suvaitsevaisuuteen ja huumoriin sitäkin lujemmin. Huumoria tästä museosta todella löytyykin. Pilke on ollut silmäkulmassa artistilla jos toisellakin. C-J Tomforin Erotica -filosofiaa: "(...) figurative as well as descriptive erotic art is limited, but the limits can certainly not be ordered by public prosecutors. In case these limits are exceeded the magic is gone. The "ancients" knew about this - we, the young, have to learn it again". - Juuri niin: meidän pitää oppia uudestaan! Sekin, miten kuvia katsotaan! Kuvanlukutaitoa! Jutussa "Love is a heavenly power" taiteilija Tomi Ungerer lukee madonluvut kristinuskon aikaansaamille tabuille ja määräyksille - ja kiittää niistä sitten Luojaa, koska juuri ne ovat eroottisen taiteen varsinainen Lähde ja Inspiraatio! "Ihmiskunta ajettiin kaksinaismoralismin valtaan, ja eroottisella taiteella tuntuu olevan vapauttava vaikutus", kirjoittaa Ungerer. Ja jatkaa: "Toiset uskonnot palvovat Rakkauden Jumalia. Orgasmi liittää sinut Ikuisuuteen, ja sensualismi antaa kasvot sen ylimaalliselle kauneudelle". Lopuksi taiteilja anoo: "Älkää, pyydän, yrittäkö määritellä missä eroottinen taide loppuu ja pornografia alkaa. Vallitkoon Suuri Vapaus!" Ennen tai jälkeen museokäynnin voi sitten piipahtaa Rebarilla. Tai jättää piipahtamatta. Vapaa valinta. Niin tai näin, vastakohta museon ilmapiirin ja Rebarin "Rahat pois!"-mentaliteetin välillä on karmea. Voi hyvinkin olla, että museokäynnin jälkeen maksullinen seksi ei St. Paulin alueella juurikaan kiinnosta. Eli kannattava investointi siinäkin suhteessa, museokäynti. Matkakassaan säästyy monta kymppiä hukkaan heitettyä Rebari -fyffeä. Jää yksi turha pettymys matkan varrelta kokematta...;) - Sillä totesihan Bobby "Blue" Bland jo biisissään: "There's no love at the heart of the city". Näin on täälläkin, ja eritoten täällä. Ei hätää, hansakaupunki Hampuri on käymisen arvoinen paikka monessa muussakin mielessä. Keski-Euroopan vapaat tuulet puhaltavat Hampurissa, kuten Suomesta tullessa alkavat jo Köpiksen kohdalla puhaltamaan. Toisaalta, Junnu Vainiota lainataksemme, "ei ole Kööpenhaminakaan niinkuin ennen...". Kaukana on sarvikuonojen maa, jossa keskustelu seksinostokiellosta ( jota feministipiirien tahdon mukaan olisi jälkeenpäin helppo sitten laajentaa erotiikan/pornonkin suuntaan, "poliittisen korrektiuden" nimissä tietenkin) käy kuumana. Kuka siihen vänkäämiseen nyt sitten enaa jaksaakaan osallistua. Suomi pieni - Maailma suuri! Saksa on maana kaiken kaikkiaan liberaali, kiitos Aatu -aikakauden kovien kokemusten. Täällä on historiasta OPITTU jotakin. Aika paljonkin. Esimerkiksi juuri prostituutio on vapaata. Toisaalta historiasta tiedämme, että saksalaiseen laajaan prostituutioon yksi merkittävä tekijä on ollut viimeksi hävitty sota. Sodan jälkeenhän Liittoutuneet panivat tämän maan naisia oikein urakalla - kuten sodissa häviäjille säännönmukaisesti käy. Alussa maksutta, vähitellen maksusta... Kuvitellaanpa muuten tilannetta, että Suomi olisi tullut viime sodissa miehitetyksi... Mikäli Suomen Miehet, Pojjaat Kansan Urhokkaan, eivät olisi hirvittävällä veriuhrilla onnistuneet puolustamaan maata... - Niin, tuon seksiostokieltolain verran Suomen naisilla näkyy olevan kiitollisuutta. Erittäin vaikea on kuvitella, että Germaaniassa samanlainen seksihysteria kuin Suomessa pääsisi valloilleen. Museon vieressä sijaitseva Euroopan suurimpiin kuuluva satama-alue on vaivatonta katsastaa samalla reissulla. Valtaisassa alueessa on oma erikoinen viehätyksensä. Ditmar-Koel-Strassella, ehkä kilsan päässä museosta, sijaitsee Suomalainen Merimieskirkko, jossa kahvila, kotimaisia lehtiä ja huokea nettiyhteys. Edullista majoitustakin on tarjolla, jopa omassa huoneessa. Hintataso Hampurissa muutoin, mitä ostoksiin ja ravintoloihin tulee, on nykyään kyllä meikäläistä luokkaa. Ikuisesti poissa ovat ne ajat 80 -luvun lopulta, kun paperi- ja muun vientiteollisuutemme vaatimusten johdosta Suomen markka oli äärettömän kova valuutta täällä Sakuissa. Silloin pääsi Suomi -poika muutaman vuoden tosiaan elämään herroiksi! Nyt ollaan sitten EMUssa - ja pysytäänkin, ainakin nähtävissä olevan tulevaisuuden ajan. Kurssit ovat lukkoon lyödyt. Sen fyrkan, joka jää taskun pohjalle kun se huorissakäynti jäikin tällä kerralla väliin, voi sijoittaa vaikka miellyttävään iltapalaan Ravintola Portossa, samalla kadulla kuin Merimieskirkko. Portugalilainen perheravintola on palvellut paikalla jo vuosikymmeniä. Tuon Euroopan toisen äärilaidan asukkaathan ovat mutkatonta porukkaa, joiden kanssa meikäläisten on helppo tulla toimeen. Portossa pari tarjoilijaa puhuu pikkuriikkisen suomeakin. Meikäläisiin totuttiin täällä juuri noina 80 -luvun "hyvinä vuosina", sittemmin on ollut hiljaisempaa. Viime kerralla, viime vuonna, tuopillinen vaahtokukkaista, hedelmäistä paikallista, leipä-annos, yrttivoi, tomaatti-sipulisalaatti, neljännes hapokasta, kirpeää Vinho Verdeä, kahvi ja aimo tujaus portugalilaista grappa -tyyppistä "Bagaco" -brenkkua maksoi reilusti alle kaksikymppiä. Oikeassa olit, Hammarbergin Antti! St. Pauli ja Reeberbahn! Sinne veri vetää - uudestaan!
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - Erotic Art Museumista kirjoitettua: Chicago Tribune: "Pssst... Wanna see a museum? In Europe the erotic arts get their own houses of culture. No museum we saw matched the breadth and depth of this assemblage." Times: "Red-lights district gets 'culture'." International Herald Tribune: "A temple of Sex (Art) in Hamburg." The Guardian: "An odd place to house erotica." Bild: "'Ein neues Glanzlicht für Hamburg." Welt am Sonntag: Eine kulturelle Peepshow für die Reeperbahn." Tagesspiegel: "Respektlose Bilder aus dem Universum der Lust." (KESÄKUU 2006) EPILOGI: Luottotappio eli "Artisti maksaa!". |
||
