|
||
Meikäläiselle asia valkeni jo vuosia sitten, Mannerheimin Jatkosodanaikaisen adjutantin, O.R. Bäckmanin muistelmista. Tulkinnanvaraisuuksille ei jäänyt sijaa. - Suomen gay -piireissä homo-ikoni Mannerheimin suuntautuneisuus on ollut "julkinen salaisuus" vuosikymmenien ajan. "Suurelle yleisölle" asia tulee shokkina. Katariina Lillqvistin animaatio "Uralin perhonen" näyttää olleen monille vähän liikaa. Tekelehän oli elokuvana poikkeuksellisen typerä ja huono, mikä ei kuitenkaan - tietenkään - estänyt sitä tulluksi palkituksi Tampereen Lyhytelokuvafestareilla. Kyllähän tuommoinen matsku nimenomaan siellä uppoaa, toki! Ai niin, ja Hannu Salama tietenkin toisena käsikirjoittajana, pitihän se arvata. Sekin on
selvää, että asialla on nimenomaan naistaiteilija. Kuten Ulla Karttusen
lapsiporno -jupakassakin. Varmaan hyvin yhteiskunnan puolelta
rahoitettuja henkilöitä. Tilannehan on Härmässä se, että naisille
sallitaan seksiin liittyvissä asioissa monin verroin enemmän kuin
miehille. Pornotähti Rakel Liekistäkin tuli talk-show -emäntä ja
kolumnisti Soneran Plaza -saitille. Monen tytön ja naisen idoli,
samalla. Halveksunta on sitten varattu meille miehille. Tai siis meille
lihaa syöville heteromiehille... Kerran jossakin lehdessä oli juttua heraldiikasta, kuvituksena Suomen Tasavallan - Republiken Finlandin Tasavallan Presidenttien vaakunat. Varsin kiinnostavaa katseltavaa. Miten kuvakieli ja sanoma ovat vuosikymmenien saatossa tuollakin alalla muuttuneet. Erityisesti kiinnittyi huomio Marskin aatelisvaakunaan. Huh - huh mitä kuvastoa! Repäisin sen lehdestä, ja se on siitä lähtien ollut seinällä. Satojen muiden lappusten joukossa. Tajusin heti, että tässä on "arvoituksen" avain. Carl Gustaf Emil Mannerheimin vaakuna on suorastaan ladattu täyteen symboliikkaa! Ja millaista... Voi hyvä tavaton sentään! Tuossa on kerrottu niin paljon, oikeastaan kaikki oleellinen. Totta on, että kyse on suvun vaakunasta, mutta Marskin persoonalle tuo vaakuna sopii tämänkin kevään keskustelujen valossa erinomaisesti. Kuitenkin Marskia pidetään jotenkin "salaperäisenä" hahmona. Miksi ihmeessä? Ei vaakunan kertoma tuon selvempää juuri voisi olla! "Suomen kansa" alkanee nyt pikkuisen ehkä oivaltamaan, kuka kyseinen henkilö itse asiassa oli. Niin, hän saapui vuosikymmenien sotilasuralta Tsaarin Venäjältä Suomeen yli 50 -vuotiaana. Venäjän Keisarikunnan uskollinen palvelija - toisin sanoen palkkasotilas - joutui pakenemaan Pietarista bolsevikkivallankumouksen alta. Kuulemma hotellin ikkunasta Nevskille ja äkkiä Suomeen. Elämänsä vaarallisimmat hetket hän omien sanojensa mukaan koki - ei rintamilla, vaan - punaisen Tampereen asemalla, ollessaan vale-henkilöllisyyden turvin junamatkalla Vaasaan vastaanottamaan Suomen sisällissodan Valkoisten ylipäällikkyyttä. Tuli vaarallinen tarkastus junassa, ja Mannerheimin henki oli hiuskarvan varassa... Mannerheimia ei koskaan valittu kansanvaalilla Suomessa yhteenkään virkaan. Hän ei oppinut kunnolla suomea. Kun Marskin vaakunaa tarkastelee, räjähtää silmille monta asiaa. Muun muassa se, että vaakunan omistajan maailma oli valovuosien päässä "Suomen kansan" elämästä ja ajatusmaailmasta. Ei voi kuin ihmetellä, miten Mannerheimin kaltaisesta ylimyksestä onnistuttiin saamaan jonkinlainen "yhdistävä tekijä" Talvi- ja Jatkosotien Suomelle. Hyvä kysymys kuuluu, taisteliko Marski "Suomen kansan" puolesta - vaiko viime kädessä aina bolsevikkejä vastaan? Sekä tietenkin harjoitti ammattiaan. Mannerheimin raha-asioiden sotkuisuus ovat legenda. Samoin hänen keikarimaiset tapansa, viiksivahoista alkaen. Mannerheim ja naiset... Hävittyään 1919 presidentinvaalit - jotka nekään eivät olleet kansanvaalit - ajautui Marski sisäpoliittiseen paitsioon. Oli aikaa hyväntekeväisyyteen ja konsertteihin, joissa hänen mainitaan olleen naisten ympäröimä. Mitä se taas kertoo henkilön "suuntautumisesta"? Ei välttämättä mitään. Aina on huvittanut juttu siitä, miten Marskin viimeisten Lausannen -vuosien seuralainen, mikä lie aatelisnainen hänkin oli, Marskin kuoleman jälkeen lähetti rasvaisen LASKUN Suomen valtiolle. Joka lasku tarinan mukaan vaivihkaa maksettiin pois... Ilman suurempaa hälyä... :-) Jos C.G.E. Mannerheimin aikana julkisuusteollisuus olisi ollut nykyisen kaltainen, olisiko mitään Mannerheim - myyttiä voinut syntyäkään? Olisiko Marskin privaattipuoli kestänyt läpivalaisun? Eipä tietenkään. Mutta Suomen kansa on tarvinnut myyttinsä, joka sitä vuosikymmeniä hyvin palvelikin. Kyse on vähän samasta kuin Eestissä, missä meikäläisen professori Martti Turtolan tutkimukset viime aikoina ovat avanneet eteläisen naapurimme lähihistorian kipukohtia. Minkälaisia miehiä Konstantin Päts ja kenraali Laidoner itse asiassa olivat. Ja vähän toisenlaista tulkintaa Neuvostoliiton "Viron-miehityksestä"... Osa eestiläisistä on luonnollisesti raivoissaan. Mieleen tulee myös "Tiitisen lista". Mitä peliä lukuisat johtavat poliitikkomme suomettuneisuuden aikana harjoittivat. - No, valtionjohtomme on katsonut syystä tai toisesta järkeväksi salata tuon listan nimet kansalaisilta. Olisiko järkytys sitten liian suuri? Nyt eletään kuitenkin meilläkin toisenlaista aikaa, ja voisi avata silmät. Aloittaa voi vapaaherra C.G.E. Mannerheimin - tai kuten nyky-Venäjällä ilmaistaan, "meidän Carl-Gustafimme", vaakunan tarkastelusta. Kovaa kamaa! "Mikä on kaikkein lähimpänä, sitä ei kukaan huomaa". (RIIKA 24.3.2008)
|
||
