Minkälainen on maailman myydyin kirja v. 2003? Aiheena seksi, tai pikemminkin prostituutio. Kertonee jotakin ajastamme. Piti jonottaa kirjastosta. Maailmanmenestys - ja erityisesti mullahien Iranissa! Pakko ottaa selvää.

Yksitoista minuuttia. Keskimääräinen aktin kestoaika. Aivan selvää ei ole, onko aika laskettu pelkän penetraatiovaiheen mukaan, vai onko mukaan otettu myös alkuverryttelyt... Tosin eräskin Rakkauden Ammattilainen totesi, että tosiasiassa aikaa kuluu keskimäärin vain kahdeksan minsaa... Joskus vain yksitoista sekkaa... Joka tapauksessa, noiden hetkien ympärillä tämä maailma pyörii, enempi vähempi täydellisesti, se on selvää.

 "Ja koko tuon vuorokauden, koko tuon kahdenkymmenenneljän tunnin sisään mahtuvan yhdentoista minuutin vuoksi (jos ajateltiin, että miehet rakastelivat vaimojensa kanssa päivittäin, mikä on järjetöntä ja täysin totuudenvastaista) he menivät naimisiin, elättivät perheensä, kuuntelivat lasten itkua, puhkesivat vuolaisiin selityksiin tullessaan myöhään kotiin, katselivat kymmeniä, satoja muita naisia joiden kanssa olisivat halunneet kävellä Genevejärven rannalla, ostivat kalliita vaatteita itselleen ja vielä kalliimpia naisilleen, maksoivat prostituoiduista korvatakseen tyhjyydentunteensa, pitivät pystyssä jättimäistä kosmetiikka-, dieetti-, kuntosali-, pornografia- ja kauneuden valtakoneistoa..."

Teos alkaa Jeesus -sitaatilla (Luukas 7: 37-47). Päinvastoin kuin aikansa tekopyhät, nuo fariseukset, Jeesus Nasaretilainen, tuo palkkatyötä vieroksunut ja yhteiskunnan kanssa napit vastakkain ollut anarkistihahmo, oli erinomaisen hyvää pataa "langenneiden naisten" kanssa.

Sitten seuraa muinaisesta faaraoiden Egyptistä löytynyt temppeleiden "Pyhään Prostituutioon" liittyvä runo. Yksi kirjan sivuteemoista onkin juuri prostituution historiassa Pyhän Prostituution katoaminen: "Kukaan ei tiedä, miksi Pyhä Prostituutio katosi kestettyään ainakin kaksi tuhatta vuotta. Ehkä syynä olivat taudit tai yhteiskunta, joka muutti sääntöjään samaan aikaan kun uskonnotkin muuttuivat. Sitä ei kuitenkaan enää ole eikä tule olemaan". - Näin voi hyvinkin olla, mutta saanemme huomauttaa, että kyllä sen joskus voi kokea vielä nykyäänkin, nimittäin yksilötasolla. Kun mies yhtäkkiä huomaa, että tuolla "huorallahan" on silmät kuin kaksi nauravaa timanttia, ja Hei! tämähän on Onnea! Sinä huora, minä huoripukki, ja meillä on hauskaa! Tuolla ulkona raivoaa Hulluus. Yhteiskunnan silmissä tosin olemme hylkiöitä, kohta kai rikollisiakin...

Kirjan päähenkilö Maria (vrt. Neitsyt Maria) on maalaistyttö Brasilian syrjäseuduilta. Lomareissulla Rio de Janeirossa hän tutustuu sveitsiläiseen "manageriin", joka tarjoaa tytölle samba -tanssijan pestiä Genevessä. Upeat lahjat, leninki jollaisesta koko kylän tytöt voivat vain haaveilla ja runsas ennakkomaksu saavat Marian päättämään lähteä seikkailulleen. Vähitellen Genevessä hän ajautuu prostituoiduksi, muttei kenenkään pakottamana. Täysin tietoisena valinnoistaan. "Sain sanoa kyllä tai ei, kukaan ei pakottanut minua mihinkään".

Maria kulkee kadulla ja - valintansa tehtyään - miettii, kuinka moni vastaantulijoista on todella VALINNUT sen elämän, jota viettävät. Eivätkö sattuma ja taloudelliset realiteetit valtaisan enemmistön olekin pakottaneet epätyydyttävään elämäänsä?

Kirjan mukaan Sveitsi olisi maailman paras paikka harjoittaa prostituutiota.

Siisti, upea maa, korkea elintaso, ystävällisiä ihmisiä. Kunhan vain huolehtii terveystarkastuksista ja on muutenkin poliisin kanssa välilöissä, homma kuulemma toimii jouhevasti. No, ainakin Geneven lehdissä on kymmenittäin pikkuilmoituksia. Toisaalta Sveitsihän on maa, jolla ei ole ystäviä, ainakaan naapureittensa joukossa. Sveitsiläisethän ovat Keski-Euroopan ruotsalaisia siinäkin suhteessa. Rikkaita ja sisäisesti köyhiä. Ihmekös tuo, että prostituutio siellä kukoistaakin.

Muistuu mieleen eräskin satunnainen tuttavuus siellä muutaman vuoden takaa:

Afrikkalaisperäinen prostituoitu kutsui kylään. Kämppä oli kiva, valoisa, viimeisen päälle sisustettu, moderni supersiisti kaksio kalliin Geneven hyvällä alueella. Kaikki viimeiset elektroniset ja kodintekniikka -herkut. Uusi auto.

Nainen oli iloinen, ja matkusteli paljon. Kertoi omistavansa laajat tilukset kotimaassaan ja ilmeisesti elätti, paitsi lapsensa Sveitsissä, myös perheensä Afrikassa. Ja sana "perhe" on afrikkalaisissa ympyröissä laaja käsite...

Meikäläisestä näkövinkkelistä kirjan asetelma tuntuu tutulta. Tällaisia Maria -tyttöjä (monet nimeltäänkin Marioita) on Suomeen virrannut tuhansittain Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Ja virtaa jatkossakin.

Yksi syy, mikä saa Marian ryhtymään ammattilaiseksi, ovat kovat kokemukset rakkauden saralla. Hän on jo nuorena (23 v.) tullut siihen tulokseen, että "Rakkaus on ennen kaikkea kärsimyksen lähde".

Toisaalta oma äitikin pikkukylässä opastaa, jotta rahalla saa joskus aitoakin rakkautta!

Eräs ihan hyvä ajatus kirjassa vilahtelee: Elämässä ei juuri koskaan sitä "toista tilaisuutta" tulekaan. Tartu tilaisuuteen - tai menetä se ainiaaksi!

Näin toimii päähenkilömmekin.

Mitä seksiin tulee, on Marialla takanaan miessuhteita, jotka eivät kuitenkaan seksuaalista tyydytystä ole hänelle kyenneet antamaan.

Masturbaatio on sitä vastoin tullut tutuksi, ja läheiseksi: "Itsetyydytys oli paljon vaivattomampaa ja paljon palkitsevampaa. Mutta kaikki aikakauslehdet, televisio-ohjelmat, tyttökaverit, kaikki, AIVAN KAIKKI, puhuivat miehen tärkeydestä".

Kirja alkaa lupaavasti, ja lukija luulee pääsevänsä seuraamaan kelpo prostituutiokuvausta kaikkine kiinnostavine yksityiskohtineen. Käy esimerkiksi ilmi, että - mikäli tämä pitää kutinsa - rahallisesti Sveitsissä vosuilla todellakin voivat olla lokoisat oltavat. Kolmensadan viidenkymmenen frangin taksasta (Eur 226,-) baarinpitäjälle tulee tilittää viisikymppiä (Eur 32,-), ja pokia on useita illassa. Mariallakin on puolessa vuodessa kasassa noin 240 000 Sveitsin frangia (Eur 155. 000,-), tarpeeksi maatilan ostoon Brasiliasta, mikä hänen haaveensa onkin. Helppoa rahaa, suorastaan naurettavan helppoa. Ei tarvitse kuin levittää haaransa ja esittää feikki -orkkua. Keskimäärin siis yksitoista minuuttia kerrallaan. Ja noin joka viides mies haluaa vain jutella!

Kirjassa korostetaankin, että - prostituoitujen ohella - menestyvät miehet ovat maailman yksinäisimmät ihmiset... Ilmankos nuo kaksi ryhmää aina toistensa seuraan hakeutuvatkin! - Plussaa kirjalle muuten siitäkin ajatuksesta, että menestystä millä alalla tahansa seuraa väistämättä kateus ja selkäänpuukottaminen. Näinhän se menee, "muttei haukku haavaa tee", kuten kirjassa todetaankin.

Paitsi raha, Mariaa vetää prostituutioon seikkailunhalu.

Vähitellen stoori kuitenkin latistuu.

Mukaan tulee pari "ihmissuhde" -sekoilua.

Muodikasta S/M:ääkin on saatu tarinaan ympättyä. Nuo nk."yksityisasiakkaat" maksavat moninkertaisesti, ja kaiken huipuksi sankarittaremme kokee sessiossa senkin, mitä lukemattomat miehet eivät hänelle ole kyenneet suomaan: Orgasmin.

Siihen tarvitaan vain luksusluokan hotellihuone, siisti, kohtelias, komea, älykäs, erittäin hyvin maksava asiakas, sanallista solvausta, psykologista nitistämistä, käsiraudat, piiska, jalat levälleen, sänkyyn ja runkkausta piiskan kahvalla. Sitten se tulee! Oooooh! Ihmeellinen on Naisen Logiikka!

Yksinkertaista, eikö totta!

Tarinan tuossa vaiheessa mieslukija kiittää onneaan, että on sattunut syntymään Luomakunnan Kruunuksi. Jos tuo orkidea -osasto kerran on NOIN vaikeaa monille naisille...Onhan se meillekin joskus, muttei ihan tuollaista extremeä sentään...

S/M -sessioissahan on usein "riskinä" mm. se, että osapuolia alkaa naurattamaan. Ja "The Thrill Is Gone", kuten B.B. King osuvasti eräässä biisissä toteaa. Polanskin "Katkerassa Kuussa" on oivallinen tämmöinen kohtaus.

Kun äkkiä kesken session tekee mieli heittää naamiot nurkkaan ja että "mitä hemmettiä tässä oikein pelleillään?". Niin tässäkin kirjassa. Myös lukijalle tulee vaivaantunut olo sessiosta. Mutta siis orkku Marialle. Lopultakin.

Koville otti!

Prostituution kiehtovasta maailmasta saamme tietää senkin, että - noin yleensä ottaen - rotsihemmot polttavat enemmän fyrkkaa kuin pukumiehet.

Kuulostaa uskottavalta.

Tarinan useassa kohdin korostetaan, miten pelokkaita ja haavoittuvaisia asiakkaat - nuo niin sanotut "hyväksikäyttäjät" - monasti ovat.

Edelleen Marialle jossakin vaiheessa selviää, että miehet hakeutuvat prostituoitujen pariin - ei yksinomaan seksin takia, kuten voisi kuvitella, vaan - tullakseen onnellisiksi! Tai ollakseen onnellisia edes hetken. Aivan loogista, meille miehillehän Seksi = "Rakkautta", siis Onnea.

Sitten se Marian Suuri Rakkaus.

Hän kohtaa Taiteilijan, joka kertoo näkevänsä tytössä "erityistä valoa".

Tuonhan jokainen nainen haluaa kuulla. Ja nyt Taiteilijalta, vieläpä kuuluisalta ja varakkaalta kuultuna se vasta mannaa onkin!

Niin, kyllähän kauniilla 23 -vuotiaalla naisella tässä maailmassa ottajia piisaa. Ei ku valkkaamaan! Ja ainahan se menee niin, että se kaveri vetää pisimmän korren, joka voi tarjota - sillä nimenomaan tarjoamisestahan on kyse - jotakin sellaista, mitä muilla ei ole. Jotakin erilaista. Tässä Marian tapauksessa, kun prostituoidulla nyt seksiä sattumoisin yllin kyllin on, ja irtorahaakin, kiinnostavat keskustelut "taiteilijan" kanssa ovat se täky, joka vetää. Unohtamatta sitä "erityistä valoa, loistoa", jonka taiteilijamme mallissaan näkee.:)

Kukapa tuota ei olisi yrittänyt. "I'm gonna make u a star, baby" -teemaahan voi versioida monella tavalla.

Seuraa normaali seurustelun alkuaikojen "keskustelujen" ajanjakso. Tuo aivokirurginen sörkkiminen. Normaali taktikointi: "Jos mä nyt sanon/teen niin, niin se tulkitaan niin ja niin, mutta toisaalta, jos niin, niin siitä seuraa se ja se..."  Ja: "Mitähän se tolla tarkotti?" Jnpp, jnpp... Kuulostaako tutulta?

Esimerkkejä kirjan rakkaus -teeman käsittelystä: "Hän on mies. Ja taiteilija! Hänen velvollisuuksiinsa kuuluu ymmärtää, mitä täydellinen rakkaus on". Hoh-hoijaa!

Ja: "Vapaus on vain siellä missä rakkaus on. Ihminen, joka antaa itsensä kokonaan ja tuntee itsensä vapaaksi, rakastaa täydellisesti". Selvä.

Täydellistä rakkautta tässä tavoitellaankin. Ei enempää eikä vähempää.

Edelleen: "(...) oli kuin olisimme siirtyneet ulottuvuuteen, jossa minä olin suuri äiti, maailmankaikkeus(...) - Paulo Coelholla näkyy olevan myös "Alkemisti" -niminen menestysteos. Alkemia? Eikös se ole sitä kun hokkuspokkus - tempuilla ainetta muutetaan toiseksi? Ei kiitos. Armahtakee! Taidamme skipata sen opuksen, jos kirjailijan rakkaus -hörhöilyt ovat tätä tasoa.

Seuraa ensimmäinen sänky-sessio Taiteilijan kanssa. Sekin on "erilainen".

Kosketelkaamme toisiamme - pimeässä! Löytäkäämme erogeeniset alueet - silmät sidottuina! Ynnä muuta paskaa. Tässä vaiheessa lukija tekstin kaiken naiiviuden keskellä muistaa, että tämähän on tuttua juttua. Kyse on ihan siitä samasta "Sensitivity Training" -hömpästä, jota Härmäänkin yritettiin Jenkkilästä tuoda joskus 70-luvun alussa, hippiliikkeen jälkimainingeissa. Eipä siitä mitään kolmeen vuosikymmeneen ole kuultukaan, mutta nyt satusetä Paulo Coelho näkyy kaivaneen sen koipussista...

Pikkuhiljaa, romaanin edistyessä, käy selväksi, että kirja on kirjoitettu nimenomaan naisille. "Naisnäkökulmasta". Yksi repliikki kertoo paljon: "Kuulkaapas, hyvä herra, yrittäkää ymmärtää paremmin naisen kehoa!"

Kuvaavaa kirjailijan asenteelle on, että kirjassa johdonmukaisesti jankutetaan "rakastelusta". Varmaankin naislukijoiden mieleen. Vaikka totuus nyt sattuukin olemaan, ettemme me miehet mitään "rakastella". Me naidaan.

Pannaan. Hässitään. Kiksautetaaan. Nussitaan. Jyystetään. Bylsitään  - mutta nimenomaan emme "rakastele"! Aivan riippumatta siitä, että Pelle Miljoona hoilaa ja Tommy Tabermann riimittelee "rakastelusta", vuosikymmenestä toiseen.

No, naiset sitten äänestävät heitä - ostamalla heidän tuotteitaan, siis maksamalla heidän palkkansa.

Naisen kehosta taas voi olla montaa mieltä. Voidaan esimerkiksi kysyä, että kun aktin aikana sattuu vilkaisemaan alakertaan ja huomaa oman - onneksi! – kumipukuun verhotun himokkaan salkonsa olevan joko valko- tahi punakastikkeen peitossa, tekeekö nyt niin hirveästi mielikään alkaa "tutustumaan naisen kehoon". Eiköhän vedetä täysillä loppuun saakka, ja sitten takaisin baanalle.

Tai unten maille...

Sama juttu, kun Kultasemme suvaitsee esitellä Kaikkein Pyhimpänsä Miehiselle Katseellemme, niin - Kauhistuksen Kanahäkki! - huomammekin hänen torttunsa olevan SYYLIEN ympäröimä! Miehen elämää!:) Toisaalta on hyvä muistaa sekin, ettei "vittu ole koskaan ulkonäöllään eikä viina maullaan hurmannut". Mutta silti niiden kysyntä jatkuu ikuisesti hanakkana. - Anteeksi muuten, hyvä lukija, sana "vittu". Ruma sana, mutta asiayhteys vaatii sen. Ja jo vuosiahan on sanaa viljellyt Suomessa tuo Kauniimmaksi ja Viisaammaksi mainittu sukupuoli vähintään yhtä runsaasti kuin me miehet, joilta ei mitään voi odottaakaan.

Kirjailija Coelho suosii sanaa "häpy". Sopiiko, että laitetaan riita puoliksi ja puhutaan pillusta?

Niin, ja pikapanoistahan on usein tuloksena - miehen hyvän orkun ohella - Sydänkäpysemme närkästys ja haukut palkaksi. Paitsi tietenkin proffiksen ollessa kyseessä. Heillähän on periaatteena tuo "Kun sä tuut, sä meet!

Seuraava potilas, olkaa hyvä!"

Kunnia Rakkauden Ammattilaisille! Palveleminen on jaloa! Eikä se akti nyt niin hirveää voi terveelle naiselle olla, vaikkei sitä omaa Hekuman Huippua saisikaan. Saavathan he kunnon korvauksen. Pienestä vaivasta. Joka on miehille niin tärkeä asia.

Kerran eräskin Rakkauden Ammattilainen kertoi asiasta kysyttäessä, että hän ei asiakkaiden kanssa ollessaan itse asiassa ainoastaan tuntenut ei-mitään, vaan että oli täysin oman kehonsa ulkopuolella. Naureskeli myyvänsä "tyhjää".

Kiinnostavaa kuulla.

By the way: Miksiköhän Juicen biisiä "Rakkauden Ammattilainen" ei enää veivata radiossa juuri koskaan? Onkohan joutunut, näinä noitavainojen aikoina, soittokieltoon "poliittisesti epäkorrektina"? Ei mikään ihme. Harvinaisen suorasukaista prostituution ylistyslaulua.

Mutta takaisin kirjaamme.

Aivan kuin koskettelusessio ei olisi riittänyt, Taiteilijamme haluaa "opettaa" Mariaa Kivun Valtakunnan saloihin. Kävelyttämällä tyttöä avojaloin kylmän Geneve -järven terävillä rantakivillä, kunnes jalkapohjat ovat veriset ja tunnottomat! Uskomatonta sekoilua! Höysteenä jotakin ihmeellistä, käsittämättömäksi jäävää muka-filosofista huttua.

Rakkaus voittaa. Tämän kirjan mukaan. Se on toinen pääteemoista. Maria ja Taitelija saavat lopulta toisensa. Orkkukin alkaa Marialle järjestyä, kun kaveri ottaa sormensa avuksi. Jätämme pariskunnan Pariisin lentokentälle, minne Taiteilija on tehnyt yllätyshyökkäyksen ja pysäyttää jo kotimaahansa palaamassa olevan tytön. Kohtaus kuin suoraan elokuvasta. Happy End? Uskokoon ken lystää.

Kirja loppuu. Elämä sen sijaan jatkuu. Puolen vuoden kuluttua rakastavaistemme tilanne olisi varmaankin toinen...

Avioliiton ihanuudesta Coelholla on niin ikään hyvä kohta: "Avioliito, ruoanlaitto, lapset, kerta kerralta satunnaisempi seksi, löytyy ensimmäinen rakastajattaren kirje, päätetään järjestää kohtaus, kuunnellaan lupauksia että asia ei toistu, toinen kirje toiselta rakastajattarelta, uusi kohtaus ja uusi uhkaus erota, tällä kerralla mies ei puolustaudu yhtä vakuuttavasti, sanoo vain rakastavansa häntä. Kolmas kirje kolmannelta rakastajattarelta, jolloin päätetään pysyä vaiti ja teeskennellä tietämätöntä, koska mies saattaisi sanoa, ettei rakasta häntä enää ja että hän on vapaa lähtemään". Suurin piirtein noinhan se menee.

Toinen pääteema kirjassa on klitoris. Vaginaorgasmin vaikeus, jopa mahdottomuus. "Keskittykää klittaan!", kuuluu teoksen ilosanoman julistus.

Ukko Freud tosin noin sata vuotta sitten Wienissä tuli tutkimuksissaan (jotka lienee suorittanut etupäässä vastaanottonsa divaanilla) siihen tulokseen, että naisen orkku ikään kuin ulkoisista elimistä sitten siirtyisi vaginaaliseksi. Miten väärässä hän olikaan!

Klitta on kaiken A ja O, G-pistettä unohtumatta. Siinä stoorin ydin. Ja tämä on siis maailman myydyin kirja vuonna 2003.

Saamme kirjailija Coelholta jopa yksityiskohtaiset ohjeet klitan kiihottamiseksi naisen orkkuun asti. "Yritä ajatella klitoristasi kellonviisarina ja pyydä kumppaniasi liikuttamaan sitä yhdentoista ja yhden välillä, ymmärrätkö?"

Juu, juu. Asia tuli harvinaisen selväksi.

Mutta kun sukupuolet ovat täysin erilaisiksi luodut. Värkeiltäänkin. Muusta puhumattakaan. Ja kun "siviilipuolen" nuoret naiset ovat nykyään niin riskaabeleja, nimenomaan mitä pillun hygieniaan tulee. Syynä mm. holtiton känninen seksi, sillä viinan voimallahan seksi Härmässä pitkälti toimii. Ja valtiolle provikat! Ala siinä sitten räpläämään, imuttamisesta puhumattakaan.

Ties minkälaisia tauteja on tarjolla. Päinvastoin kuin maksullisilla, jotka tarjoavat todellisen turvaseksi -vaihtoehdon. Päivällä, turvallisesti ja selvin päin.

Klitoris "löydettiin" naisen kehosta vasta about 1900 -luvulla, päivitellään kirjassa. Tähän tekisi mieli kommentoida, ettei Romanttinen Rakkaus, johon länsimainen "parisuhdekäsitys" perustuu, ole juurikaan vanhempaa perua.

Aikaisemmin puhuttiinkin rehellisesti "naimakaupasta", mikä nyt on sitten tabu.

Kaunis ajatus, tämä kirjailija Coelhon anatominen sukupuolivalistus. Mutta eiköhän maailma jatkossakin toimi väärinkäsitysten varassa, ja sukupuolet jatkavat naimistaan toistensa "ohi". Haitanneeko tuo edes mitään. Totesihan Oscar Wilde jo aikoinaan, jotta "Täydellinen avioliitto perustuu täydelliseen väärinkäsitykseen".

Tuo naisen rööri, niin kauan kun se on kimmoisa ja kostea ja liha sen ympärillä nuorta ja notkeaa, pysynee jatkossakin mielenkiintomme varsinaisena kohteena. Jos ei tyydytä, Tyttökulta, niin ainahan sä voit hoitaa homman loppuun itsepalvelullasi. Sori, mun täytyy nyt lähteä. Heippa, nähdään!

Suukko!

Wham! Bang! Thank U, M´am!

Mutta hatunnosto kirjailijalle kaupallisesta menestyksestä. Hän on osannut iskeä todelliseen kultasuoneen tällä sepustuksellaan. Kun jopa Suomessa muutama kirjailija pääsee miljoonien tekijänoikeustuloihin, voidaan vain kuvitella, minkälaisiin ansioihin Coelho on bestsellerillään yltänyt. Nerokas bisnes- idea!

Mahtaa olla hilloa klitsu täynnänsä!

Kiinnostava kysymys on, hyväksyykö verottaja missään maassa kuluiksi rahasuoritukset prostituoiduille, kun kirjailija tekee kenttätutkimusta aiheeseen liittyvään teokseen? Valmis tuote ainakin on verollinen, se on selvää, mutta miten käsitellään elinkeinotoiminnan kulujen vähennyskelpoisuus tällaisessa tapauksessa?

Summa summarum: Rakkaus on ennen kaikkea kärsimyksen lähde. Marian mielipide kirjan alussa on oikea. Ei tämä satu kyennyt asiaa muuksi muuttamaan.

Vapauta meidät rakkaudesta!

(KESÄKUU 2005)