Saammeko esitellä - Hirviö, suomalaissukuinen sarjamurhaaja Aileen Wuornos!

Ensimmäinen jenkeissä tuomittu nais-sarjamurhaaja. Suomalaisen sukutaustan (Iin Olhavasta) omaava Aileen Wuornos. Niinpä niin, suomalaisenpa hyvinkin. Pitihän se arvata.

Näkyihän Wuornoksesta juttuja koto-Suomenkin lehdistössä muutama vuosi sitten, kun käry kävi ja tuomio tuli. Lehtikuvista päätellen todella vastenmielinen nainen.

Pääosassa Charlize Theron. Mitä ihmettä - Charlize Theron? Sekö jumalaisen kaunis Etelä-Afrikkalainen supermalli, joka on vilahdellut mm. Woody Allenin pätkissä? Ei voi olla totta!

Mutta totta se vain on - ja osoitus melkoisista näyttelijänlahjoista. Kiitos kuuluu myös meikkaajalle, hammashoitajalle ja parinkymmenen kilon lihotusdietille.

Ansaittua, etta hän sai suorituksestaan Oscarin.

Ei ollu Wuornoksen Aileenilla helppoa. Rikkinäinen kotitausta, teinityttönä jo hankkeelle, sittemmin "ura" ammattihuorana. Viinaa ja väkivaltaa. Voi voi. Surkeaakin surkeampaa.

Nihkeää seksiä läskien pokien kanssa metsätielle pysäköidyissä autoissa. Sillä autoissahan amerikkalaiset elävät. Syövät, juovat ja naivat.

Ei ammattikoulutusta. Kaikki fyrkka mikä tuli, pantiin menemään saman tien. "Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee..."

Ja elämän jäljet alkavat näkyä olemuksessa yhä lohduttomimpina. Aileen on jo itsariaikeissa.

Kunnes sitten eräänä iltana baarissa Aileen kohtaa Selbun, pikkuisen, nuoren lesbotytön ja rakastuu.

Selbu (Christina Ricci) on nössö, jonka Aileen tempaa mukaansa ja alkaa elattää. Alussa menee hyvin, mutta sitten ei enää menekään niin hyvin.

Lisää pokia, lisää pokien murhia, lisää vaikeuksia, kunnes koko homma räjähtää käsiin. Selbu todistaa oikeudessa Aileenia vastaan pelastaakseen oman nahkansa. Kiittämättömyys on maailman palkka!

Kuolemantuomio, jenkkityyliin. Meillä olisi varmaan "ymmärtäjiä" riittänyt. Suomessahan on pitkään oikeudenjaossa ollut vallalla niin kutsuttu "lievennysprinsiippi", jonka mukaan naisten tekemiä rikoksia rangaistaan loivemmalla skaalalla. Tilanne lienee tosin hiljalleen muuttumassa, kuten oikein onkin. Myytti naissukupuolen "kiltteydestä" katoaa vähitellen, kun uutta todistusaineistoa kertyy: meillä joku paloittelusurmaaja tai porvoolainen perheensä-ampuja, maailmalla joku Lynndie England -vanginvartija amerikkalaisten Abu Ghraibi -vankilasta.

Aileen ei osoittanut koskaan mitään katumisen merkkejä teoistaan. Kuullessaan tuomarilta oikeuden päätoksestä Aileen haistatti tälle vitut ja toivotti hyvää matkaa helvettiin. Tyyli pysyi loppuun asti.

Wuornos muuten räyhäsi oikeudessa, että johan se on kumma kun RAISKATTU NAINEN lähetetään sähkotuoliin. Siis omien sanojensa mukaan raiskattu. Oli sen raiskauksen kanssa sitten miten hyvänsä, olemme nyt peruskysymyksen äärella: Jokainen kokee vääryytta elämänsa aikana. Missa menee raja, etta saa laittaa "pallon kiertämään"? Wuornoksen mukaan ilmeisesti hänen väittämänsa raiskaus oikeutti hänen sarjamurhansa. Oikeus oli eri mieltä.

Se jäi epäselväksi, että kun Aileen oli ulkonäöltään niinkin etova, niin miten hän ylipäätään onnistui löytämään pokia? Ilmeisesti hän oli livenä vieläkin kauheamman näkoinen kuin mihin Charlize Theron tässä yltää. Eihän tuollaiseen voisi koskea kepilläkään, saati sitten hepillä.

Mutta oli sarjamurhaajamme kotikutoisessa "filosofiassa" jotakin ajattelemisen arvoistakin:

Esimerkiksi tuo miete, että elämässä pienet asiat riipovat usein eniten, suurien asioiden suhteen tuntee monasti välinpitämättomyyttä. Kuten Wuornoksen Aileen murhiensa suhteen.

Ja sitten tuo, että "Who the fuck knows, what God really wants?". Niinpä. Kukapa sen tietää, vaikka niin moni väittää tietävänsä.

Ja lopuksi tämä, että kuka lopulta vetää pitemmän korren?

Selby vaikutti ehkä nössöltä, Aileenin johdatettavissa olevalta, mutta parissa kohtauksessa tuli esiin, että jospa Selby sittenkin piteli naruja? No, ainakin hän klaarasi itsensä kuiville, ja Aileen matkasi sähkötuoliin...

Mutta kaiken kaikkiaan pätkä on jälleen yksi kauhukertomus prostituution varjopuolista. On se niin hirveää, niin hirveää...! Jostakin syystä niistä myönteisistä tapauksista harvemmin kuulee. Eivät vissiin MYY niin hyvin.

Leffa on pantu kasaan ihan ammatitaidolla - ja ohjaaja on muuten nainen, Peggy joku.

Suositeltavaa katsottavaa.

Jos ei muuten, niin ainakin siksi että oppii ymmärtämään miten hyvin asiat meillä Suomessa ja Eestissäkin ovat. Tässäkin suhteessa. Peli ei ole AIVAN näin kovaa... Ainakaan vielä.

(Kesäkuu 2004)