On tapahtunut jonkinlainen väärinkäsitys.
 
Nou hätä, onhan sunnuntai, eikä muuta ohjelmaa tälle päivälle.
 
Takaisin pehkuihin.
 
Ennen uneen vajoamista kuitenkin hitusen Maigretia: "Maigret ja kunnon ihmiset" (Maigret et les braves gens, 1962). Jälleen kerran tulee mieleen, että kirjailijan oma elämä oli monin verroin mielenkiintoisampaa kuin hänen stoorinsa. Harvinaista sinänsä, monastihan kirjailijat ovat varsinaisia tylsimyksiä. Georg Simenonin elämästä sensijaan ei vauhtia puuttunut...
 
Georges Simenon: Intiimit muistelmat
 
-

 
Uuden herätyksen jälkeen olisikin aika suunnistaa lounaalle, tuttuun ravintola Chataan, muutaman minuutin kävelymatkan päässä, ul. Krowoderska -kadulla numerossa 21/2.
 
Maalaiskeitto jossa makkaranpaloja, mineraalivesi sekä leipää vain alle neljä euroa. Hostel Decon asiakkaat saavat vieläpä kymmenen prossan alen!

-

Sitten se nouto tulee, kaivosretken päivän toiselle kierokselle, kello neljältä.

Ensin pikkubussilla jonnekin noin puolen tunnin päähän keskustasta.

Ei muuta kuin maan sisään: Syvimmillään 135 metriä pudotusta maanpinnalta.

300 kilometriä on näitä käytäviä värkätty, aikaa on mennyt 700 vuotta. Varsin vaikuttavaa!

Täällä alhaalla on joskus kaivoksen kulta-aikoina työskennellyt hevosiakin!

Nykyään kaivoksesta löytyy useampia ravintoloita ja jopa kappeli, joka on suosittu häitten viettopaikka.

Kierroksen eräässa vaiheessa saamme nauttia näyttävästä valo- ja äänishowsta.

Musiikkina Chopinia, tietenkin, olemmehan Puolassa.

Säveltäjä kuuluu itsekin vierailleen kaivoksessa, samoin runoilija Goethe.

Opas kertoo mielenkiintoisesti tuosta "suola" -sanasta.

Tulee latinan sanasta "sal", ja on hämmästyttävän samanlainen niin monilla nykykielillä, jopa suomeksi ja venäjäksi.

Kuvaavaa suolan tärkeydelle aikanaan, ennen jääkaappien ja pakastimien tuloa, on vaikkapa englanninkielen "palkkaa" merkitseva sana: "Salary".

Vastaavasti meillä puhutaan "suolaisesta hinnasta". Tai "elämän suolasta".

Kaivoksen ja suolan taloudellisesta merkityksestä kerrotaan, etta Kasimir -kuninkaan aikaan 35 prossaa Puolan valtion vuosituloista tuli tästä ja jostakin toisesta suolakaivoksesta.

Hyvä bisnes kaivos suolantuotannon loppumisesta huolimatta on vieläkin: 1,2 miljoonaa vuosittaista vierasta kertaa 64 zlotya ( n. 16,- euroa)  tekee euroina jotain 20 miltsiä vuodessa - siis pelkistä pääsymaksuista. Krääsäkauppa ja ravintelipalvelut siihen päälle.

Tämä järjestetty retki maksoi 120 zlotya eli suunnilleen 31 euroa.

Jos halvemmalla mielii kaivokseen tutustua, paikalle pääsee toki julkisillakin liikennevälineillä. Tämmöinen ryhmätoiminta on kuitenkin paljon vaivattomampaa. Ei tarvinnut jonottaa sisäänkään.

Olipa hyvä että tuolla kaivoksessa tuli käytyä. Krakovan alueen matkailunähtävyyksistä yksi tärkeimmistä.

-

Maan pinnalla on harmaata ja sateista: Marraskuu Puolassa.

Voi kuvitella millaista täällä oli kommunismin aikaan... Varsinkin teollisuusalueilla. Lohdutontakin lohduttomampaa.

Ei ihme, että sosialismin romahtaminen alkoi juuri Puolasta.

Vajaan kolmen tunnin kuluttua pikkubussi jättää takaisin Hostel Decon ovelle.

Olemme yhtä kokemusta rikkaampia.

Nukkumaan, nukkumaan, nukkumaan...


(Korppoo 10.05.2010)